Keskustelut Puukauppa Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

Esillä 10 vastausta, 251 - 260 (kaikkiaan 390)
  • Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

    Merkitty: 

    Yhtymämme päätti tehdä leimikon ja kilpailuttaa se mhy:n toimesta. Tarjouskilpailun jälkeen  tarjouksia oli vain 2 mhy:n korjuupalvelun ja metsäyhtiön tekemä. Neuvoja suositteli korjuupalvelua, hinnoissa ei ollut juurikaan eroa. Olimme taipuvaisia tekemään kaupan suosituksen mukaan, mutta kauppa jätettiin vielä auki. Muutaman viikon kuluttua tuli valmiit kauppakirjat ja pyytämättä sopimus uudistamistöistä. Kysyimme neuvojalta näistä töistä kun ei niistä ollut aiemmin puhetta. Pyysin kilpailuttamaan myös hoitotyöt, mutta  niitä ei kuulemma voisi kilpailuttaa.  Pyysin itse tarjouksia uudistamistöistä ja 3ha:n alasta sain 587€ halvemman tarjouksen toiselta toimijalta ja ilman mitään toimitusmaksuja eli säästö jopa 700€.

    Kilpailutuksen helppouden innoittamana pyysimme myös leimikosta suoraan tarjouksia puunmyyjiltä. Tällä kertaa saimme niitä 4. Jo aiemmin tarjonnut yhtiö tarjosi uudestaan ja paremmin. Korjuupalvelun tarjous oli jo olemassa. Kaikki 4 tarjousta oli nyt selvästi parempia kuin korjuupalvelun tarjous ja lisäksi mhy olisi perinyt vajaan euron/m3 kuluja kilpailutuksesta yms. Päädyimme kauppaan yhtiön kanssa, jolta otimme myös uudistamistyöt vaikka se oli niissä vasta toiseksi halvin. Ihmettelyyn miksi kk aiemmin yhtiö ei tehnyt tarjousta lainkaan, vastaus oli: Valtakirja leimikoista pitkässä juoksussa jokainen ostaja saa keskimäärin oman osansa ja jos ostajia on esim 5 niin keskimäärin joutuu tekemään 4 turhaa maastokäyntiä ja tarjousta eli käyttämään noin 2 työpäivää niihin. Syntyneet turhat kustannukset on vähennettävä hinnoista ja kun puuta saa ostettua muutenkin niin ei tarjoileminen suuresti kiinnosta. Suoraan ostamalla ei tule ylimääräisiä kuluja ja puustakin voi silloin maksaa paremmin.

    Itse kilpailuttamalla leimikon hinta nousi n. 1400€ metsänhoitotyöt halpeni 450€ ja mhy kuluista säästyi n. 500€. Yhteensä valtakirjalla olisimme hävinneet lähes 2500€. Pienenä lisänä vielä yhtiö maksoi pienen puukauppabonuksen joka pudotti  lopullisia uudistamiskuluja vajaalla 200 eurolla.

    Varmasti monenlaisia kokemuksia ja tarpeita, mutta näin meillä. Eniten meitä häiritsi se, että uudistamistöitä ei olisi saanut kilpailuttaa. Se sai meidät liikkeelle asiassa ja kannatti kyllä.

  • wanhajätkä

    Jovain, ei täällä muistia tarvita koska kirjoitukset on tarkistettavissa ketjuista vuosia. Sinä et vaan sitä muistanut. Pitäs vaan ymmärtää mitä itse tai toiset kirjoittaa… En aina ymmärrä kirjoituksiasi vaikka tavaamalla yritän tankata useaan kertaan. Asia jää ajatuksen ulkopuolelle….kummallakohan.

    Jovain

    Visakallo: Ja siitä, että puulla ei ole hintaa.  Poistetaan näemmä myös kirjoituksia, että se siitä huonomuistisuudesta.

    Visakallo

    Minä en ole Jovain koskaan poistanut täältä yhtään kirjoitustani. Miksi olisin poistanut?

    Jovain

    En edelleenkään löytänyt tuota jalostusarvokauppaa koskevaa kommentointia. Toisekseen en ole, enkä usko että kukaan muukaan on täällä itseään esittelemässä. Se riittää kun kommentoit itseäsi.

    harrastelija

    Tuo keskinäinen jenkaaminen ei jaksa kiinnostaa. Edellinen ketjun loppusivut olivat rakentavia juttuja – toinen asia on, että monet hyvät asiat pitäisi saada myös päättäjille pohjaksi hyville päätöksille – lait, asetukset…

    Omakohtaisten kokemusten kertominen on todellista faktaa, ei tarvitse arvailla huhupuheita esson-baarista tmv…Tämä pätee pysty- ja hankintakauppojen tekemisiinkin.

    Vaihtakaa kahdenkeskidet jänkääjät WhatsApp-yhteydet  ja siellä voi väitellä asiat selviksi 🙂

    Reima Ranta

    Kukin tietysti AJ toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Perusoikeuksiin kuuluu yhdistymisvapaus, mutta joka täytyy tarkoittaa myös oikeutta olla yhdistymättä. Hyvä, että perusoikeuksia on vähitellen alettu kunnioittaa myös metsätaloudessa, mm. omistusoikeuden ja yhdistymisvapauden suhteen.

    Minäkin haluan kuulua mihin hyvänsä yhdistykseen, jos katson sen ajavan niitä pyrkimyksiä, jotka koen perustelluiksi. Kannatan toimivia ja tehokkaita markkinoita, jotka tehostavat toimintaa. En kannata kolhooseja, vaan sitä, että kukin maksaa synnyttämänsä kulut itse. Vain se ohjaa omistusrakennettakin oikeaan suuntaan ja on mielestäni hyväksi koko alalle.

    Vierastan kovin jotain ilmaisia puunmyyntisuunnitelmia – mitään ilmaisia lounaitahan ei ole.

     

     

     

    Jovain

    Tuo, että puulla ei ole hintaa ja että metsätilakauppakin on jalostusarvokauppaa ja että katsotaan metsänomistajat kykenemättömäksi käymään jalostusarvokauppaa, perustellaan pystykaupalla ja suljetaan sen ulkopuolelle.  Eihän tallaista pitäisi olla demokraattisessa valtiossa.

    En pidä pystykauppaa kelvollisena kauppamuotona sen takia, että puunmyyjänä metsänomistajat ovat kelpoisia käymään jalostusarvokauppaa, mutta eivät enää korjuuosapuolena. Eivät ole kelvollisia hakkaamaan omassa metsässään omia puitaan. Eivät kelpaa toteuttamaan jalostusarvokauppaa yhteistoiminnassa puun ostajan kanssa.

    Menettely on karsinut metsänomistajilta valmiudet, kaluston ja saanut aikaiseksi koko joukon rajoituksia, joilla perustellaan metsänomistajan kelpoisuutta menestyä, kuten mittaus ja esim. apti.

    Ja siitä maksettava hinta ei ole vähäinen. Olkoon sitten isännättömästä rahasta tai jalostusarvosta, mutta joka tapauksessa isosta rahasta on kysymys. Hyvinkin 80 %  menetetyistä tuotoista puhutaan.

    A.Jalkanen

    Arvostan RR näkökulmaasi, että markkinat hoitavat ja vahvimmat jäävät markkinoille. Metsänhoitoyhdistystoiminnalla on kuitenkin myös muita tavoitteita. Se on ollut kanava toteuttaa valtion metsäpolitiikkaa neuvonnan ja tukien suuntaamisen avulla. Tässä keskusjohtoisuudessa on hyviä ja huonoja puolia: tutkimus- ja kehitystoiminnan tulokset ovat siirtyneet sitä kautta tehokkasti käytäntöön, mikä on auttanut koko elinkeinoa, mutta yksityistaloudellinen näkökulma on jäänyt kansantaloudellisen varjoon. Hyvä että ei enää jää, ja että isäntä on päätöksentekijä omassa metsässään.

    Metsuri motokuski

    Jovain: Hyvinkin 80 %  menetetyistä tuotoista puhutaan.

    Kertoistiko mihinkä tuo prosenttiosuus perustuu. Näytätkö laskelman. Jos ymmärsin oikein niin korjuun ja kuljetuksen osuus puun porttihinnasta on 80 % pelkkiä korjuu ja kuljetuskustannuksia. Eli jos metsänomistaja saa puusta 20 euro kuutio niin tehtaanportilla sen arvo on 100 euroa kuutio. Nyt sitten metsänomistaja haluaisi kilpailuttaa henkilökohtaisesti korjuun ja kuljetuksen ja päästä kiinni tuohon 80 euroon ja ohjaamaan siitä osan omaan pussiin.

    Tuolla perusteella huolesi on aivan aiheellinen mutta ongelmana on se että asia ei taida olla noin.

    Jovain

    Metsuri motokuski: Tuo 80 % on hyvinkin vapaamuotoinen heitto metsätalouden ostopalveluista, siitä 30 % on metsänhoidon osuutta.

    Teollisuuden oman ilmoituksen mukaan porttihinnasta korjuun osuus on yli 50 % puunhinnasta. Jos puun keskihinta on 40 euroa, tuo 100 euroa on lähellä porttihinnaksi. Ja ilmeisesti vielä lähempänä tuo ilmoittamasi 80 euroa ja siitä puolet n. 40 euroa, on sitä kilpailtavaa osuutta ja toinen puoli 40 euroa puun hintaa.

Esillä 10 vastausta, 251 - 260 (kaikkiaan 390)