Keskustelut Puukauppa Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 390)
  • Kokemus metsänhoitotöiden ja puukaupan kilpailutuksesta

    Merkitty: 

    Yhtymämme päätti tehdä leimikon ja kilpailuttaa se mhy:n toimesta. Tarjouskilpailun jälkeen  tarjouksia oli vain 2 mhy:n korjuupalvelun ja metsäyhtiön tekemä. Neuvoja suositteli korjuupalvelua, hinnoissa ei ollut juurikaan eroa. Olimme taipuvaisia tekemään kaupan suosituksen mukaan, mutta kauppa jätettiin vielä auki. Muutaman viikon kuluttua tuli valmiit kauppakirjat ja pyytämättä sopimus uudistamistöistä. Kysyimme neuvojalta näistä töistä kun ei niistä ollut aiemmin puhetta. Pyysin kilpailuttamaan myös hoitotyöt, mutta  niitä ei kuulemma voisi kilpailuttaa.  Pyysin itse tarjouksia uudistamistöistä ja 3ha:n alasta sain 587€ halvemman tarjouksen toiselta toimijalta ja ilman mitään toimitusmaksuja eli säästö jopa 700€.

    Kilpailutuksen helppouden innoittamana pyysimme myös leimikosta suoraan tarjouksia puunmyyjiltä. Tällä kertaa saimme niitä 4. Jo aiemmin tarjonnut yhtiö tarjosi uudestaan ja paremmin. Korjuupalvelun tarjous oli jo olemassa. Kaikki 4 tarjousta oli nyt selvästi parempia kuin korjuupalvelun tarjous ja lisäksi mhy olisi perinyt vajaan euron/m3 kuluja kilpailutuksesta yms. Päädyimme kauppaan yhtiön kanssa, jolta otimme myös uudistamistyöt vaikka se oli niissä vasta toiseksi halvin. Ihmettelyyn miksi kk aiemmin yhtiö ei tehnyt tarjousta lainkaan, vastaus oli: Valtakirja leimikoista pitkässä juoksussa jokainen ostaja saa keskimäärin oman osansa ja jos ostajia on esim 5 niin keskimäärin joutuu tekemään 4 turhaa maastokäyntiä ja tarjousta eli käyttämään noin 2 työpäivää niihin. Syntyneet turhat kustannukset on vähennettävä hinnoista ja kun puuta saa ostettua muutenkin niin ei tarjoileminen suuresti kiinnosta. Suoraan ostamalla ei tule ylimääräisiä kuluja ja puustakin voi silloin maksaa paremmin.

    Itse kilpailuttamalla leimikon hinta nousi n. 1400€ metsänhoitotyöt halpeni 450€ ja mhy kuluista säästyi n. 500€. Yhteensä valtakirjalla olisimme hävinneet lähes 2500€. Pienenä lisänä vielä yhtiö maksoi pienen puukauppabonuksen joka pudotti  lopullisia uudistamiskuluja vajaalla 200 eurolla.

    Varmasti monenlaisia kokemuksia ja tarpeita, mutta näin meillä. Eniten meitä häiritsi se, että uudistamistöitä ei olisi saanut kilpailuttaa. Se sai meidät liikkeelle asiassa ja kannatti kyllä.

  • Reima Ranta

    Markkinatalous on metsätaloudessa vielä niin nuori, että toimivista markkinoista ei oikein voi puhua. Se on selvää, että markkinatalouden lainalaisuuksien mukaan kysyntä ja tarjonta määrittävät hintoja.

    Markkinoiden hinta on minusta hyväksyttävä, kunhan se muodostuu rehellisillä toimivilla markkinoilla. Metsätaloudessa tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on vielä pitkä matka. Vanhoista monopoliasemista pidetään tietysti kiinni viimeiseen asti. Markkinoiden toimivuuden edistäminen vaatisi riippumatonta etujärjestötoimintaa, joka ei näin hajanaiselle porukalle liene mahdollista.

    Nykyinen markkinatilanne on hyvin monien eri tekijöiden summa ja aika vaikea on ennakoida sitäkään, mihin nämä jäljet ovat johtamassa. Tämä on tietysti perin ongelmallista, kun investointeja joudutaan tekemään kymmenien vuosin päähän.

    Metsänhoitoyhdistysten asema puunkorjuussa on lähes täysin riippuvainen kolmesta kuitupuun ostajasta. Jos yhdistysten toimet katsotaan näiden taholla haitallisiksi, ei yhdistyksillä ole toimintaedellytyksiä. Se joutuu toimimaan kuin harakka tervatulla sillalla, joko pystö tai nokka tarttuu. Tähän kun vielä lisätään maatalouden etujärjestökuvio osuuskuntakytkentöineen niin soppa on eriskummallinen.

    mehtäukko

    Toistan edelliset kommenttini.

    Eikä sotketa käsitteitä. Puukaupan avustaminen on vielä täysin eri asia, kuin päsmäröinti mo:n puukauppavaltakirjojen kanssa. Kun leimikkotarjoukset ovat levällään yhden OSALLISTUVAN toimijan pöydällä, onko järjestely läpinäkyvää? Vaikka mhy ei jalosta tavaraa, se pönkittää omaa toimintaansa minusta hyvin kyseenalaisin menetelmin.

    Sillähän kysyinkin, olisiko se näkyvämmin härskiä, jos ratkaisija olisi MG?

    Visakallo

    Uusmetsäläinen: ”Olemme jo jonkin aikaa olleet korkeasuhdanteessa, jossa sekä lyhyt- että pitkäkuituisen sellun markkinatilanne (kysyntä ja hinta) on ollut poikkeuksellisen hyvä.”

    Näin kiistatta on, mutta valitettavasti tällä ei ole ollut suoraa vaikusta kuitupuun hintaan, koska puun tarjonta on ollut koko ajan riittävää, eikä näin ollen hinta ole paljoa noussut. Markkinatalous ei itsessään kytke asioita toisiinsa. Sen tekee ainostaan kysyntä ja tarjonta.

    Rane2

    Juuri näin kuin Visakallo kirjoitti.Ja linkin uutinen kertoi juuri siitä miten metsäteollisuus yrittää hillitä hinnannousua Suomen ja Ruotsin kuitumarkkinoilla.

    Rane2

    Reima varmaan kertoo mitä käytännössä olisi tämä riippumaton etujärjestötoiminta joka edistäisi markkinoiden toimintaa?

    A.Jalkanen

    mehtäukolla siis ilmeisesti kysymys: miten mhy voi olla puukauppatarjousten vertailija, kun se on samalla tavalla tarjouksen tekijä kuin MG, SE tai UPM tai saha tms? Siten, että korjuupalvelun tarjouksen tekee eri henkilö kuin se joka vertailee tarjoukset. Vaihtavatko nämä henkilöt tietoja keskenään, sitä ei voi tietää. Mhy ”pönkittää näin toimintaansa”, kyllä, mutta: eikö ole hyvä että kilpailussa on yksi ostaja enemmän mukana? Jos useat mhy-valtuutetut näkevät tämän kyseenalaisena, siihen voidaan koettaa hakea ratkaisua, esim. niin että puukauppapalvelu ja korjuupalvelu olisivat eri liiketoimintayksiköissä.

    derHorst

    Myönnän epätäsmällisyyteni. Toki kuitupuunkin hinta määräytyy markkinoilla, jos yksikin kauppa ostajan ja myyjän välillä syntyy. Mutta kilpailtu markkina tuo ei ole eikä hinta muodostu vapaasti. Tuota voisi verrata vähän sähkömarkkinan siirtohinnoitteluun: kulut vapaasti siirtohintaan ja kauppa käy. Näinhän esim. parin sähköyhtiön asiakkaat tulevat saamaan muistutuksen sähkölaskussaan tämän talven tykkylumituhoista, ei sähköfirma niitä loppupelissä maksa. Sama kääntäen kuitupuulla, oston kulut (metsäosaston kulut + voitto) voi olla oikeastaan mitä vaan ilman kilpailua, hintaa voi viilata pois kuitupuusta melko vapaasti. Ja kauppa käy. Tehdashintahan tuolla on firmalle se oleellinen, kantohinta on aika pieni osuus siitä ja myös se helpoiten muokattava kolmen ostajan mallissa. Ei hyvä yhtälö metsänomistajan kannalta.

    Jovain

    Tuskin kuitenkaan metsänomistajat ovat sulkeneet itseään puukaupan ja korjuun ulkopuolelle. Tuskin puun hintakaan on muodostunut markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Siihen on tarvittu myös korjuun kustannusrakenteen kalleus ja kilpailun puute. Eli metsänomistajiin kohdistunut kilpailun rajoitus pystykaupassa. Isot rahat kuitenkin liikkuvat metsäklusterissa, mutta eivät metsätalouden tai metsänomistajan laariin. Vaikutuksensa on myös vahvalla Ay liikkeellä tuottajajärjestöissä, jota tuottajajärjestöissä ei itsessään ole.

    Tolopainen

    Jovainin kannattaa myydä metsät pois ja alkaa metsäkoneurakoitsijaksi jos alalla ei ole kilpailua. Sehän tarkoittaa että on hyvät mahdollisuudet ansaita.

    Ay-liike tietenkin nostaa omistamansa työnhintaa, mutta aika heikosti menee sielläkin. Viimeiset viisi vuotta kuntaverojen nousu on syönyt kaikki ansion nousut kehäkolmosen ulkopuolella.

    Metsänomistajien edunvalvonta on kiellettyä.  Miksi jotkut maksavat siitä sehän on pelkkä kustannus.

     

    Rane2

    Niin,metsänomistajien edunvalvonta ei tietenkään ole kiellettyä vaikka hintayhteistyö ja hintoihin vaikuttaminen on.Rane maksaa MTK:n jäsenmaksua jotta saadaan torjuttua metsänomistajille haitallisia hankkeita kuten kiinteistövero/metsämaksu.Tähän saakka on onnistunut.

    Toki tiedostan että fiksummat metsänomistajat saavat MTK:n ajamat asiat ilman jäsenyyttäkin,siivellä,mutta se kuuluu demokraattisen yhteiskunnan pelinsääntöihin.

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 390)