Kuutiosta tuli juttua 1800 uutisissa, eilen sinne kirjauduin ja rekisteröinti onnistui helposti, tällä on varmaan tulevaisuutta, Keiteleen logoa ei näy, eivät ole ilmeisesti mukana? Kuitenkin iso ostaja, mutta muuten vaikutti hyvältä, tulee varmaan käytettyä kun suunnittelee jatkossa puukauppoja,  aika moni tuttu metsänomistaja kehunut tätä..

Puukauppapaikka Kuutio.fi yksi mahdollisuus tehdä ja kerätä tarjouksia myytävistä leimikosta. Kauppamuotona se on monelle vielä vieras ja kasvoton, koska puunmyyjän ikäjakauma on suhteellisen korkea ja metsän myymiseen sitoutuu tunteita mukaan.

Keskinkertaisista ja sitä paremmista sesonki leimikoista uskon kauppoja syntyvän, mutta vaarana on niille heikommille kohteille, jos tarjouksen saa siinä voi olla piirteitä alihintaisesta tarjouksesta, eli myyjällä on oltava hintatietoutta muista puukauppaan liittyvistä asioista tienkäyttö, varastoasiat, edunvalvonta ym.

Mikäs tämä kuutio sitten oikein on? Pikapuolin metsänomistajaksi siirtyvänä olen netin selannut puhki ja nyt pisti tämmöinen palvelu silmään. Nettisivulta en ihan päässyt että onko tarkoitettu yhtiöiden käyttöön vaan? Työpaikan koneella pääsin vähän selailemaan. Kotonan vaimon mäkki kone niin sillä ei pääse ollenkaan läpi se vaan pyörittää. Kun sentään aika pitkällä tämä tietotekniikka niin kyllä vähän herää epäluulo tätä palvelua kohtaan. Kuka tämän omistaa sekään ei selvinnyt kun etsin tietoa. Paljon oli kuitenkin logoja. Ehkä tämä on tällaiselle alkavalla metsänomistajalle liian monimutkainen.

Kuutiosta on lausuttu tällä keskustelupalstalla peräti mielenkiintoisia ajatuksia laidasta laitaan. Kas, kun kukaan puunostaja ei ole kommentoinut keskusteluja!

Olen itse sekä puunostaja ( http://www.ptl-talka.fi ) että puunmyyjä, joten tunnen asiaa hieman syvemmältä.

Toki sähköinen puunmyyntipaikka on nykyaikaa, mutta?

Miksi kaikki varteenotettavat puunostajat eivätkä kaikki mhy:t ole mukana Kuutiossa? Erittäin hyvä kysymys, johon löytyy vastauksia!

Kuutiota edelsi Puumarkkinat-niminen sähköinen puunmyyntipaikka, jonka toiminta oli kustannuksiltaan ihan ok. Sinne ei kuitenkaan päässyt yksittäinen puunmyyjä, vaikka sen sanottiin olevan jatkossa avoin  myös yksityiselle puunmyyjälle. Yrityksemme oli mukana Puumarkkinoilla, kuten moni muukin erikoispuunostaja. Kuution omistajista ette juuri erikoispuunostajia löydä muita kuin suurimmat. Tosin ette löydä näitä pienehköjä erikoispuunostajia myöskään Kuution kautta puuta ostavina. Tähän on olemassa painavat syyt!

Kuutio perustettiin siten, että meitä kovaa kantohintaa ylläpitäviä pienehköjä erikoispuunostajia ei edes pyydetty mukaan Kuution omistajiksi. Puunostajista on Kuution omistajina 23 yritystä. Puunmyyjätahoa edustaa MTK, mutta kaikki MTK:n jäsenjärjestöt mhy:t eivät ole mukana Kuutiossa.

Mitä järkeä meidän olisi kuulua Kuutioon ja maksaa kallista hintaa palveluista, koska saamme tarjouksia joko metsänhoitoyhdistyksiltä tai puunmyyjiltä suoraan sähköpostitse. Tänään keskellä kesää sain kolme tarjousta Etelä-Karjalan mhy:ltä sähköpostitse. Ei me tarvita tähän touhuun mitään Kuutiota, joka on hinnoitellut palvelunsa aivan liian korkealle. Siksi edes kaikki Suomen Sahojen jäsenistä eivät ole liittyneet Kuutioon.

Toki Kuutiossa voi tehdä kauppaa, mutta jos puunmyyjä kysyy tarjouksen meiltä erikoispuunostajilta ja paikallisilta sahoilta suoraan tai mhy:n kautta, niin huippuleimikoista maksamme sellaista kilpailukykyisestä hintaa, jota ette välttämättä Kuution kautta ostavilta saa.

Ostimme tänä keväänä Kuution jo tullessa markkinoille ne huippuleimikot, jotka halusimme ostaa, suoraan tuottajilta tai mhy:n välittäminä valtakirjakauppoina. Me emme tarvinneet näihin ostoihimme Kuutiota, mutta rahaa paloi. Puunmyyjät olivat tyytyväisiä, koska he tiesivät, että ostotarjouksissa hävinneet olivat Kuution omistajia tai sen kautta puuta ostavia.

Olen ollut yhteydessä Kuutiosta ministeri Jari Leppään, MTK:n napamiehiin ja Kuution toimitusjohtaja Aku Mäkelään, joka soitti minulle eräänä iltana. Hän kuunteli minua todella pitkään, koska ilmeisesti hän ei ollut kovin tietoinen siitä, että miten erikoispuunostajat Kuutioon suhtautuvat.

On totta, että Kuutio oli raakile markkinoille tullessa ja on kai sitä vieläkin. Toinen asia on, että me pienyritykset emme voi olla Kuution omistajia, koska kilpailuvirasto ei kuulemma olisi hyväksynyt meitä. Puunostajatahon omistajakunta on siksi rajattu 23 yritykseen, jotta omistajamäärä ei kasvanut liian isoksi. Omistajat maksavat Kuution palveluista eri hintaa kuin ne, jotka eivät ole omistajia. Minulle on moni pienyrittäjä sanonut, että he eivät rupea Kuution omistajayritysten maksumiehiksi.

Eräs mhy laski, että jos he kuuluisivat Kuutioon, niin siellä oleminen vuotuisine maksuineen olisi yhden toimihenkilön vuoden palkka. En tiedä, mutta kovalta tuntuu? Eräs keskisuuri saha oli laskenut heidän vuotuiset kustannukset, jos he liittyisivät Kuutioon. Luku oli viisinumeroinen!

Paljon on vielä kehitettävää sähköisessä puukaupassa! Teen historiikkia isoisäni liiketoimista yli 100 vuoden takaa. Puuta myytiin ja ostettiin jo silloin joustavasti erilaisin ostotavoin, vaikka kouluja ei oltu käyty puolin eikä toisin. Liiketoiminta perustui luottamukseen, jonka pitäisi nykyisinkin olla kaiken a ja o. Jotta luottamus hankitaan ja säilytetään, niin minä takaan hakkuusopimuksessa myyjälle pylväsmäärät joko kuutioina tai prosentteina mäntytukkisaannosta. Jos pylvästä ei tule luvattua määrää, niin maksan puuttuvan määrän pylvään ja mäntytukin kuutiohinnan erotuksella, joka on aika muikea, kuten meille puuta myyvät tietävät.

Kun en luota puunostajana ja puunmyyjänä Kuutioon, niin emme ole mukana Kuutiossa!

Vuonna 1959 sain palkkaa pylvään koodien maalaajana Jalokoivu Oy:ltä eli kolme vuotta ennen kuin isäni perusti nykyisen yrityksemme. Nykyisin ostan puuta taloista, joissa meille puuta myyvä omistaja on kolmatta sukupolvea. Viime talvena ostin tosin puutavaraa henkilöltä, jonka isoisän isä oli myynyt puutavaraa isoisälleni talvella 1922. Kesällä 1923 puutavara uitettiin Partakoskelle, josta puut kuljetettiin hinaajan Veto vetämillä lotjilla Saimaan kanavan suulle. Sieltä kanavan hinausyhtiön hinaajahöyry vei lotjat Viipurin Uuraaseen.

Liikemies

Ismo Talka

Tuosta ”Rane2” toteamasta samasta kauppapaikasta tulikin mieleeni eräs tapaus 1950-luvulta. Savitaipaleen seurakunnalla ja kunnalla oli tapana vielä tuolloin myydä leimikkonsa itse pitämissään huutokaupoissa, jotka olivat värikkäitä tilaisuuksia. Siellä huudettiin rehvakkaasti.

Isäni kertoi juttuja Luumäeltä kotoisin olleesta Väinö Juntosta, joka oli pylväänostaja, mutta osti myös kokonaisia leimikoita. Väinöllä oli tapana istua talvella pidetyissä huutokaupoissa paksu turkki päällään eturivissä. Kun hän huusi, niin hän aina nousi seisomaan, jotta kaikki näkivät, että Juntto oli huutanut. Välillä Väinö oli niin tohkeissaan, että huusi jopa oman huutonsa päälle.

Ostettiin puuta millä mitoilla ja tavoilla hyvänsä, niin tärkeintä on katkontatulos. Itse ostan sillä tavalla kuin myyjä haluaa. Havutukin latvaläpimitta näyttää vääjäämättä kohoavan 20 senttiin. Me pylväänostajat olemme tietysti tästä mielissämme, kun me voimme ostaa pikku pylväitä jopa joko 13 tai 14 senttiin. Näillä puilla metsänomistaja tekee tiliä, kun pieni pylväs ei täytä edes tukin mittavaatimuksia.

Miten voin Kuutiossa kertoa puunmyyjälle, että on tällaisia ja tällaisia eri mahdollisuuksista tehdä kauppaa? Se lienee jopa mahdotonta. Tuvan pöydän ääressä kahvin lomassa voidaan sopia vaikka minkälaisista erityistavoista ja ennakkomaksuista jne.

On totta, että osa myyjäkunnasta on vieraantunut tiloistaan. Eräänä vuonna laskin huvikseni myyjien sukupuolijakauman. Tulos yllätti. Olin tehnyt vuoden aikana kauppaa siten, että myyjistä 60 % oli naisia. Pääsääntöisesti he tekivät kauppaa arvatenkin mhy:n kautta antamalla mhy:lle valtakirjan.

Metsänomistajana minulla on liikemieheksi hyvin erikoinen tapa: ”Ensin tulee myyjän etu ja vasta sen jälkeen ostajan etu.” Tämä periaate meidän liiketoimissa on kulkenut liikemieheltä toiselle 1910-luvulta saakka!

Liikemies

Ismo Talka