Keskustelut Harrastukset Kokemuksia hirventapporeisulta

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 22)
  • Kokemuksia hirventapporeisulta

    Viime viikonloppu oli elämäni ensimmäinen tapporeisu.

    Itse en päässyt päästämään eläimiä hengilta, mutta sentään porukalla kolme kuoli.
    Oli liki ettei sattunut omalle maalle kaatumaan Kaikki kolme lähtivät alle 300 m päässä mökistä, kaksi kaatoa alle 500 m päähän.

    En tiedä mistä se kertoo mutta ensimmäinen oli hengiltä 45 minuutin kuluttua lahdin alusta. puolilta päivin oli ruppi nahkaton ja kiikuksissa.

    Toisena päivänä alle puolituntia eka ja makkaranpaiston jälkeen toinen oli nurin.

    Ensimmäinen laahattiin upottavan suon yli.
    Nyt ainakin ymmärrän miksi passit on tienvarsissa

  • Korpituvan Taneli

    Tuo kuvaus kertoo ainakin sen että hirviä on ylenmäärin, kun noin helposti kaatuu.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    jees h-valta

    Saattaa tulla surullisen runsas kolarisyksy kun peurojakin on aivan älyttömän paljon ja tuntuu ettei niitä vielä ketään metsästä. Sehän on yleensä vasta se pakastimien viimeisten tyhjien kolojen täyte metsästäjillä. Sinällään kyllä kannattaisi vähän funtsia jo kaupallistakin lihan markkinointia koska tarjonta nytkin selvästi ylittää halut jotka metsästäjiltä säilyttää löytyy.

    suorittava porras

    Hyvin on aloittaja päässyt mukaan tunnelmaan . Kunnon ”vetonumerokin ” on koettu . : )
    Meilläkin on kaatoja kohtuullisesti , mutta hirviä tuntuu olevan siitä huolimatta vähän .

    Mutta tuohon hirventapporeissuun…

    Kerron tositapahtuman ajalta , jolloin hirvet olivat hakusassa eikä hirvikoettakaan ammuttu vielä liikkuvaan maaliin . Tarinan päähenkilö ei nimittäin olisi kyennyt kokeesta suoriutumaan , koska oikean käden olkapään oli murjonut venäläisen ampuma räjähtävä luoti . Käsi kuitenkin palveli hiukan kohotettuna tukena aseelle. Metsästyksessä käytetty ase puolestaan oli lippaaton ”pystykorvan” rautoihin rakennettu hirvikivääri.

    Seurueella oli syksylle lupa kolmen hirven kaatamiseen . Epäonni vaivasi kuitenkin jahtimiehiä . Porukka oli jo orientoitunut keittämään kyläläisille hernekeiton hirvikeiton asemasta peijaisiin.

    Viimeinen lupapäivä alkoi kallistua iltaan , kun edellä esittelemäni metsästäjän eteen ilmestyi hirvi . Mies ampui …ja latasi lyömällä aseen lukon auki polveaan vasten ja kaivoi taskusta panoksen piippuun .

    Hirvi seisoi yhä …. Mies ampui..ja latasi . Hirvi vain seisoi , mutta kaatui viimein kolmannesta laukauksesta .

    Yllätys oli melkoinen , kun ampuja tavoitti kaatuneen hirven luo . Kolme hirveä oli pitkälän tantereella . Peijaisiin saatiin tarpeet ja kaikki luvat käytettyä . Oli joulukuun kuudestoista ja kello näytti kolmea iltapäivällä.

    Pian tämän tapauksen jälkeen hirvi rauhoitettiin alueellisesti vuodeksi tai pariksi kokonaan . Hirvikannan elpyminen saatiin kuitenkin vähitellen alulle .

    jees h-valta

    Sitten toinen tositarina täältä palstoilta muutama vuosi sitten. Käytiin kovaa keskustelua, jopa kiistaa tästä mehänpojan edelleen auki pitämästä aiheesta eli vapaa metsästysoikeus. Kun silloin näin yhtenä iltana autokierroksellani erään puuntuottajan taimikossa seitsemän hirveä. Kun päättelin täällä että aika helppo niitä noissa tapauksissa olisi muutama aika nopeaan listiä hengiltä. Silloin suorittava oli lujasti sitä mieltä että korkeintaan yhden kerkeäisit ampua. Eli kysysmys kuuluu: Ovatko hirvet kuinkakin paljon muuttuneet ja muuttuvat aina tarpeen ja tilanteen mukaan? Minä olen nimittäin kyllä kokoajan ollut vakaasti sitä mieltä ettei hirvi tajua kun vierestä putoaa. Aivan kovin hetkessä ainakaan.

    Berza

    Montako hirveä Jesse olet elämäsi aikana muuten ampunut ?
    Ilmeisesti paljonkin.

    suorittava porras

    Kun lähdetään siitä , että on varmistuttava kuolettavasta osumasta eläin kerrallaan , on yksikin otus tilanteessa sopiva määrä . Varsinkin , kun hirvet ovat vähänkin peitteisessä maastossa . Pellolla ja risuttomalla aukolla voi olla paremmat mahdollisuudet useampaan kaatoon . Valveutunut metsästäjä ei kuitenkaan ahnehdi liikaa.

    Omakohtainen kokemuskin on tältä syksyltä . Oli nimittäin hilkulla , että hirvi olisi säilynyt hengissä ohittaessaan minut ampumaetäisyydeltä hiukan risukkoisessa aukossa . Kiikarissa näkyi vain hahmo ja risujen viinää , vaikka passiin tullessani pidin paikkaa avoimena ja hyvänä .
    Pari vihellystä pysäytti hirven sopivasti avoimeen paikkaan ja hirvelle koitti elokuun viimeinen päivä. Sen verran otus kuitenkin siirtyi huonoompaan suuntaan osuman jälkeen , että vetonumero oli rankka .
    Yksi laukaus kuitenkin riitti.

    Olin aamulla aikonut evästää porukkaa siitä , että kannattaa katsoa vähän , mihin hirvi kaadetaan , kun ollaan niin peinellä joukolla liikkeellä ja konevoimaakaan ei tällä kertaa olisi tarjolla . Onneksi unohdin mainita asiasta . Siinä vaiheessa , kun hirveä oltiin vetämässä viimeisiä metrejä veren maku suussa ja verenpaineet tanakasti punaisella , otin asian puheeksi . Viesti meni perille . Kahden seuraavan otuksen kanssa ei ole tarvinnut hikoilla : )

    Salonpoika

    Kolme päivää on jahdattu ja nähty kaksi hirveä ja yksi karhu. Ensimmäinen hirvi saatiin kaadettua, toinen oli meitä viisaampi ja karkasi. Karhu tuli aseetonta koiranohjaajaa vastaan tiheikössä turhankin läheltä ja antoi oman sävynsä siihen jahtiin. Minusta nämä havainnot ei kerro ainakaan meidän alueella runsaasta hirvikannasta, mutta jahti on vasta alussa ja tilanne voi muuttua.

    suorittava porras

    Meilläkin tilanne , että jos vasoja ei löydy syksyn mittaan , jää kaksi lupaa käyttämättä. Kuluneena viionloppuna oli vain kaksi hirvihavaintoa , joista toinen johti kaatoon.

    jees h-valta

    Suorittavan mielestä valveutunut metsästäjä ei ahnehdi liikaa. Siitä nyt sitten on nautittu vuosikymmenet. Joten mehänpojan vaatimus saattaa olla enemmän kuin aiheellinen. Jos me valveutumattomat metsästäjät sitten ahnehtisimme aivan vain sillä tosimielellä että kanta tosiaan tulisi sen paikkaosion suhteen sääneltyä. Minun mielestäni tässä on turha kysellä kuka on mitäkin ampunut kun esim. minä kyllä pystyn ampumaan eläimiä useitakin jos yleinen etu sitä vaatii. Ja kuten olen joskus aiemmin myös maininnut on minulla myös metsästäjätausta ja armeijasta täydet ”kuntsarit” ammunnasta avotähtäimellä varustetulla rynnäkkökiväärillä. Se yksi ”kuntsari” vielä vapaaehtoisesta kolmensadanmetrin ammunnasta. Kaksi meidän komppaniasta sen teki ja molemmat samaa kyytiä etäisyysmittauskoulutukseen.

    Puun takaa

    Mikä sitten Jessellä on se todellinen syy, ettei hän itse metsästä hirviä, eikä asenne niitä kohtaan jotka metsästävät, tunnu kaikkein luontevimmalta?
    En minäkään metsästä hirviä, mutta olen todella tyytyväinen siitä, että niitä metsästetään vähemmäksi mailtani.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 22)