Jos teet pieniä esineitä niin helpointa on tehdä ne tuoreesta ja kuivattaa sen jälkeen mikroaaltouunissa. Esim. kuksan kuivaukseen menee noin varttitunti. Teho täysillä ja aina kun höyry alkaa nousta niin hetkeksi tauolle jotta ei kuumene liikaa ja väri muutu tummaksi.
Juutuupia kattelin ja sielläkin Ameriikansetä puhui mikrokuivauksesta.
Joissain viteoissa oli myös tuo päiden vahaaminen, joka ilmeisesti tarvitaan siksi ettei kuivu liikaa ja halkea.
Msahalla ja jollain kaupallisella sahaohjaimella saa varmaan pienet puut tehtyä, mutta isompaa erää varten taitaa olla oikea vaihtoehto ottaa pölkyt pyörän tarakalle ja polkea paikalliselle (kenttä-/pien-) sahalle.
Ens kerralla sitten palstalla yksi iso koivu nurin ja aisaten/ pätkien.
Jos lähdetään ihan alusta, niin Almanakassa on merkittynä musta kuu. Siitä päivästä 11, 12, tai 13 päivää eteenpäin on aika jolloin puu pitää ”irroittaa kasvualustaltaan Helmikuussa.
Jos tarvitaan oikein hyviä kirvesvarsi – tai jokin muu varsiaihioita, ne tehdään ihan tyvestä, juurenniskan päältä siten, että ponsi tulee juuren puolelta.
Varsiaihiot viedään saunan orsille, jossa ne saavat höyryä ja lämpöä, saunottaessa niiden päälle heitetään vettä, eli pintaa kastellaan aina muistettaessa.
Puun kutistuminen ja turpoaminen vähenee vuosien myötä saunan orsilla.
Nopea kuivaus haurastuttaa puuta, hidastettu kuivaus sitkeyttää.
”Oikeaan aikaan kaadettu puu ei halkeile, sinisty, homehdu, eikä lahoa”.
Miten se puu nyt tietää allakan ja miten se nyt käyttäytyy kun on muutenkin kuolleessa tilassa ? Nuo on niitä vanhoja uskomuksia joille ei löydy muuta todenperää kuin miespolvesta toiseen liittyvät jutut.
Itse olen tehnyt aikoinani kirveenvarret milloin sattuu. Joskus ottanut halon halkopinosta ja siitä tehnyt oli kuut missä asennossa tahansa. Enemmänkin siihen kestävyyteen vaikuttaa puun oksaisuus ja muut syyt. Muuten en ole kestossa havainnut mitään eroa. Sen uskon että kasvuvaiheessa olevasta kesäpuusta tehty varsi ei varmaankaan kestä. Jos kunnolla ”varrelle” lyö niin terä lentää joka tapauksessa oli varsi käsitelty miten tahansa.
Minä vuoleskelin vähän toisella kymmenellä olleaani haravan piit pihlajasta, jotka oli kuorittu edellisenä kesänä kuivumaan. Haravan lavat oli edesmennyt vaarini tehnyt koivusta ja varret aina haavasta. Tulevia piipuita piti kuoria valmiiksi kuivumaan tulevia kesiä varten. Huomattiin sitten seuraavana kesänä, että olimme nuoremman veljen kanssa ottaneet osan pihlajista liian ohuita kun ne olivat kuivuessaann kutistuneet yllättävän paljon.
Sahautin kenttäsirkkelissä järeät koivut tuppeen 50 ja 25 mm + kuivumisvara paksuisiksi ja tapuloitiin pihalle katettuun tapuliin kesän ajaksi kuivumaan. Otajaksikin ilmaantui sopivasti puusepänliike. Kuljetin sinne 50 mm tuppilankut valiten parhaat. Puuseppä kertoi, että kelpaa se huonompikin, sillä lankuista leikataan osia ja värivikaiset laitetaan piiloon. Samoin sain myytyä ohuemmatkin tuppilaudat. Päitä ei vahattu eikä maalattu kuivattaessa, Puuseppä kuivatteli sitten lisää lämpimässä hallissa. Osan jätin itselle askartelutarpeiksi.
Lähinnä omaksi muistilistakseni kirjoittelemani sahatavaran ulkokuivausohjeet liitin viime viikolla Lukioiden kuvat -palstalla olevan taapelin kuvan alle. Jos siitä vaikka olisi apua muillekin.
”Vanha kansa”han tietää, että puu on kuivimmillaan kevättalvella, ja silloin on rakennus- ja puusepänpuu kaadettava. Alan väen keskuudessa tämä tietysti nykyaikana tiedetään vääräksi luuloksi, mikä on varsin helposti todistettavissa ottamalla eri vuodenaikoina kappale kaatotuoretta puuta ja kuivaamalla se uunissa. 103 astetta ja vuorokausi taitaa olla tieteellisissä yhteyksissä käytetty kaava. Lehtipuut tosin saattaa olla märimmillään varhain keväällä, kun juuristo puskee mahlaa kovalla paineella rungon täyteen. Optimaaliseen kaatoajankohtaan saattaa toki vaikuttaa myös muut seikat, kuten sokereiden määrä rungossa, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi homehtumisalttiuteen.
Miten mahtaisi rasiinkaato toimia puusepänkoivulla? Runko heinäkuun lopulla tai elokuun alussa nurin ja jätetään karsimatta sijoilleen. Lehdistö haihduttaa rungon vapaan veden parhaimmillaan varsin tarkkaan ja jatkokäsittely lehtien ruskistuttua syksyn tai talven aikana.
Kerran tein tutkimuksia yhden pihakoivun kanssa ja kaatotuoreena keskikesällä tiheys oli noin 1 kg/dm^3. Rasiinkuivauksen jälkeen syyskuussa 0,65 kg/dm^3. Uunikuivana 0,5 kg/m^3. Siinä lähti 70 % puun sisältämästä vedestä kahden ja puolen kuukauden aikana. Oman kokemuksen mukaan koivu vielä sitkeytyy rasiinkuivauksen aikana eikä halkeile! Lisäksi puun halkaisun jälkeen joko kirveellä polttopuuksi tai sirkkelillä sahatavaraksi pinnat eivät ole kovin alttiita homehtumaan.
Näinhän toimittiin vanerikoivujen kanssa aikoinaan, kun ne piti saada uiviksi ja hevospelissä nujuttiin uittoväylien varteen. Sitten tietysti piti haudutella pitkään jotta puu saatiin taas märäksi ja viilu lähti asiallisesti.
Jos puuta kuivatellaan 103 asteisessa uunissa, kunnes se ei enää kevene, on se menettänyt kosteudestaan 100 %.
Olen tehnyt ystävänpalveluna puunkappaleiden kuivauksia aika monta, koska heillä ei ollut Tarkkuusvaakaa, eikä kuivausuunia, jossa lämpötilan sai säädettyä halutuksi.
Koivissa on kasvuaikana sokereita, joiden takia lämpökuivauksessa saattaa puuaines muuttaa väriään.
Lankun pinta pysyy oikean sävyisenä, mutta kun sen katkaiseen niin sisältä puu punertaa.
Kevään korvalla jossain vaiheessa väri saattaa muuttua kellertäväksi.
Puuseppien koulutustilassa pyörii katossa ilmankostuttajat, joiden avulla puun kosteutta koitetaan säätää käyttökohteen tasolle.
Meillä päin eräs yritys kuivaa lautaa pääasiassa kuusta. menee vientiin niin paljon kuin kerkeää kuivata. Lämpökäsittely vaikuttaa pysyvästi puun ominaisuuksiin. Käsittelyn ansiosta puu on kestävämpää, mittapysyvämpää ja sillä on parempi lämmöneristyskyky. Nämä parantuneet ominaisuudet vähentävät kutistumista, kiertymistä ja kääntymistä sekä säilyttävät puun ulkonäön pitkään hyvänä. Luin jostain että lämpökuivattu kuusi vastaa pyökkiä samat ominaisuudet. Miksi se ei kelpaisi myös kotinikkarille. jos itse tekisin jotain niin ilman muuta lämpökuivattu koivu. Niin maailma muuttuu niin minäkin. sellaista kehitys on.
Nii siitä kuivataan kaikki kosteus pois, jotta tiedetään sen kuivatiheys. Ku kosteusmittarissa on toleranssi. Kun ollaan varmoja, että puussa ei ole kosteutta niin tiedetään sen tuoretiheys tarkasti.
Lämpökäsittelyllä saavutetaan samat edut kuin kyllästyksellä. Kun koivun käyttökohteet on sisällä ja kuivissa paikoissa niin siksi sitä ei lämpökäsitellä.
Omista kuusista on joskus tehty painekyllästettyä, koittakaapa ettiä markkinoilta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään