Jos teet pieniä esineitä niin helpointa on tehdä ne tuoreesta ja kuivattaa sen jälkeen mikroaaltouunissa. Esim. kuksan kuivaukseen menee noin varttitunti. Teho täysillä ja aina kun höyry alkaa nousta niin hetkeksi tauolle jotta ei kuumene liikaa ja väri muutu tummaksi.

Jos lähdetään ihan alusta, niin Almanakassa on merkittynä musta kuu. Siitä päivästä 11, 12, tai 13 päivää eteenpäin on aika jolloin puu pitää ”irroittaa kasvualustaltaan Helmikuussa.
Jos tarvitaan oikein hyviä kirvesvarsi – tai jokin muu varsiaihioita, ne tehdään ihan tyvestä, juurenniskan päältä siten, että ponsi tulee juuren puolelta.
Varsiaihiot viedään saunan orsille, jossa ne saavat höyryä ja lämpöä, saunottaessa niiden päälle heitetään vettä, eli pintaa kastellaan aina muistettaessa.
Puun kutistuminen ja turpoaminen vähenee vuosien myötä saunan orsilla.
Nopea kuivaus haurastuttaa puuta, hidastettu kuivaus sitkeyttää.
”Oikeaan aikaan kaadettu puu ei halkeile, sinisty, homehdu, eikä lahoa”.

Minä vuoleskelin vähän toisella kymmenellä olleaani haravan piit pihlajasta, jotka oli kuorittu edellisenä kesänä kuivumaan. Haravan lavat oli edesmennyt vaarini tehnyt koivusta ja varret aina haavasta. Tulevia piipuita piti kuoria valmiiksi kuivumaan tulevia kesiä varten. Huomattiin sitten seuraavana kesänä, että olimme nuoremman veljen kanssa ottaneet osan pihlajista liian ohuita kun ne olivat kuivuessaann kutistuneet yllättävän paljon.

Lähinnä omaksi muistilistakseni kirjoittelemani sahatavaran ulkokuivausohjeet liitin viime viikolla Lukioiden kuvat -palstalla olevan taapelin kuvan alle. Jos siitä vaikka olisi apua muillekin.

”Vanha kansa”han tietää, että puu on kuivimmillaan kevättalvella, ja silloin on rakennus- ja puusepänpuu kaadettava. Alan väen keskuudessa tämä tietysti nykyaikana tiedetään vääräksi luuloksi, mikä on varsin helposti todistettavissa ottamalla eri vuodenaikoina kappale kaatotuoretta puuta ja kuivaamalla se uunissa. 103 astetta ja vuorokausi taitaa olla tieteellisissä yhteyksissä käytetty kaava. Lehtipuut tosin saattaa olla märimmillään varhain keväällä, kun juuristo puskee mahlaa kovalla paineella rungon täyteen. Optimaaliseen kaatoajankohtaan saattaa toki vaikuttaa myös muut seikat, kuten sokereiden määrä rungossa, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi homehtumisalttiuteen.

Miten mahtaisi rasiinkaato toimia puusepänkoivulla? Runko heinäkuun lopulla tai elokuun alussa nurin ja jätetään karsimatta sijoilleen. Lehdistö haihduttaa rungon vapaan veden parhaimmillaan varsin tarkkaan ja jatkokäsittely lehtien ruskistuttua syksyn tai talven aikana.

Kerran tein tutkimuksia yhden pihakoivun kanssa ja kaatotuoreena keskikesällä tiheys oli noin 1 kg/dm^3. Rasiinkuivauksen jälkeen syyskuussa 0,65 kg/dm^3. Uunikuivana 0,5 kg/m^3. Siinä lähti 70 % puun sisältämästä vedestä kahden ja puolen kuukauden aikana. Oman kokemuksen mukaan koivu vielä sitkeytyy rasiinkuivauksen aikana eikä halkeile! Lisäksi puun halkaisun jälkeen joko kirveellä polttopuuksi tai sirkkelillä sahatavaraksi pinnat eivät ole kovin alttiita homehtumaan.

Näinhän toimittiin vanerikoivujen kanssa aikoinaan, kun ne piti saada uiviksi ja hevospelissä nujuttiin uittoväylien varteen. Sitten tietysti piti haudutella pitkään jotta puu saatiin taas märäksi ja viilu lähti asiallisesti.

Meillä päin eräs yritys kuivaa lautaa pääasiassa kuusta. menee vientiin niin paljon kuin kerkeää kuivata. Lämpökäsittely vaikuttaa pysyvästi puun ominaisuuksiin. Käsittelyn ansiosta puu on kestävämpää, mittapysyvämpää ja sillä on parempi lämmöneristyskyky. Nämä parantuneet ominaisuudet vähentävät kutistumista, kiertymistä ja kääntymistä sekä säilyttävät puun ulkonäön pitkään hyvänä. Luin jostain että lämpökuivattu kuusi vastaa pyökkiä samat ominaisuudet. Miksi se ei kelpaisi myös kotinikkarille. jos itse tekisin jotain niin ilman muuta lämpökuivattu koivu. Niin maailma muuttuu niin minäkin. sellaista kehitys on.