Noin niin kuin mutu tuntumalta, ihan vain saunan pesissä kokeilleena tuore koivupuu antaa parhaan hiilustan ja täten lämpö arvon,miten on, luulenko vain että kuumassa pesässä palaa?
Kaukopartiot – ollessaan vihollisrintaman seassa tai takan, käyttivät kertomansa mukaan tuoretta – jäätynyttä koivua nuotioissaan. Syynä oli se, että sen savu ei haise, eli viholliset eivät osaa savunhajun perusteella hiipiä kimppuun.
Epäilen, että tuossa on sellainenkin pointti, että savu, jossa on paljon vesihöyryä mukana, painuu nopeasti hangelle.
Jäätynyt koivu saatiin syttymään vuolemalla puusta erittäin ohuita lastuja ja pilkkomalla puut pieniksi / ohkaisiksi.
Kuitenkin luulen, että jos lataan nyt takkaan kaatotuoreet koivupilkkeet, niin syttyminen ja palaminen on varmaan täyttä tuskaa, vaikka olisi tervaspuita sytytyksen auttamiseen.
Vanha sanonta on, että ”Märkä ei pala” ja myös ”Kuin jäitä polttelisi”.
Kyllähän kovassa kuumuudessa palaa mikä tahansa, jopa rautakin, mutta märkä puu kuivuu ennen palamistaan.
Noille läähättäjille sanoisin, että: Pankaapa pesään kymmenen kiloa kuivaa puuta – polttakaa se. Pankaa sitten samoissa olosuhteissa kymmenen kiloa tuoretta puuta – polttakaa se. Kummalla puulla liesi lämpiää paremmin?
Tuo tuoreen puun poltto toimivaa kaukolämpökattiloissa ja yleensä hakkeen muodossa. Normaalit kotitalojen klapi puukattilat toimivat mitä kuivempaa puuta on niin kuin jätkä hyvin selvitti.
Täytyy erottaa polttotapa kun vertailee eri hyötysuhteita.
Ei ne lappalaisten kattilat ole sen kummoisempia kuin muidenkaan. Sama perusasia toimii sielläkin. Tosin siellä koivu usein sisältää vähemmän vettä kuin täällä rehevillä mailla kasvaneilla puilla. Ainoa vaan että ne Lapin vänkkyräkoivut on aika työläitä halkoa.
urbo: ”kyllä tantulla tainnu mökki kylmetä kun höpöjä puhuu.”
Kuka nyt mitäkin höpöllä tarkoittaa. Minulle on tärkeätä ottaa myynnin kautta aina rahat pois kun se on vain mahdollista.
Jo silloin kun koivua ei kuitupuuksi ostettu, pähkäilimme isäukon kanssa että menee liian järeää puuta omaan polttoon. Isäukko ehdotti halkojen tekoa ja kokeiltiinkin sitä kertaalleen. Vaikka silloin vielä ostettiin metristä halkoa aika suuriakin määriä, kaatui se meidän homma kuitenkin pienten erien matkkinointiin.
Sittemmin kun koivukuitukin tuli ostolistoille, en ole sitä polttanut isommissa määrin. Toki on aina pienempiä määriä ja yksittäisiä puita, jotka menevät omaan klapikasaan. Kaikki aukot toki perkaan runkopuusta puhtaaksi, jopa tiivistä puuta olevat männyn ja erityisesti kuusen isoimmat oksatkin menevät omaan klapikasaan. Harvennuksille ja raivauksille tahtoo aina jotain jäädäkkin, lähinnä siitä syystä kun liiteri on jo täynnä. Erityismaininnan ansaitsevat tukkilumpit, jotka kyllä kerään tarkoin talteen.
Saahan sitä omaa takkaa itse kukin lämmittää vaikka setelinipuilla, minun puolestani, mutta kyllä minä myyn myytävissä olevan puun ja panen rahat pankkiin tai vaikka metsän lannoitukseen.
Taas yritetään mainostaa tuoretta puuta yksityistaloudenkin polttopuuksi.
Tosiasiahan toki on, että puu menettää myös palamiskykyisiä kaasuja on siitä vettä pois kuivatetaan. Tuoreen puun hyödyntämiseen on nykyään kehitetty, lähinnä kaukolämpökäyttöön, kattiloita joissa se kyllä jopa onnistuukin.
Tuore puu pitää polttaa sellaisessa tulipesässä jossa lämmöllä ja ilmajärjestelyillä eliminoidaan höyrystyvän veden palamista häiritsevä ominaisuus. Toisaalta kattilan jälkipää pitää tehdä niin että savukaasusta saadaan lämpö talteen aina tuonne 30-40 celsius asteen paikkeille. Näin saadaan veden höyrystymislämpö talteen. Vettähän tulee kosteuden lisäksi myös palamisprosessista itsestään. Kattilan jälkipää pitää siis olla haponkestävää ainetta.
Kun puuta poltetaan tavallisissa asuntojen tulipesissä tai omakotitalon keskuslämmityskattilassa, sen on oltava kuivaa. Märkä puu palaa epätäydellisesti. Siinä menetetään ne kuivuessa haihtuvat palamiskykyiset kaasut, että myös osa puun muusta lämpöarvosta, palamattomina kaasuina ja hiukkasina taivaan tuuliin. Lisäksi kattila ja hormi nokeentuu ja lämmön siirto vain huononee.
Toki on kuivankin puun poltossa ongelmansa. Jos on kuivaa ja vielä pieneksi pilkottua puuta, niin palaminen on väistämättä niin nopeaa, että osa lämmöstä ei yksinkertaisesti ehdi imeytyä hyötykäyttöön, vaan menee liian kuumina savukaasuina taivaalle. Joku aina tässä vaiheessa sanoo että vetoa pitää pienentää. Toki se ei saa olla liian suuri, mutta jos sitä liikaa kuristetaan niin taas tulee palamattomia piipusta ulos. Minä olen yrittänyt tätä ongelmaa vähentää, polttamalla mahdollisimman paljon puuta pyöreänä. Halkaitukin puu pitää olla niin isoina paloina kun tulipsässä vain järkevästi pystytään polttamaan. Näillä keinoin puun palamisnopeus tippuu kyllä melkoisesti. Joku taas markkinoi tähän tilanteeseen kosteaa puuta, mutta normaali tulipesissä kosteudellä saadaan aikaan vastaavasti muita polttoongelmia.
Kyllä se tuore koivu palaa. Paljon tullut nuorempana vietettyä öitä salolla tervaksella tulet yöksi tuoretta koivua, palaa pitkään ja hitaasti. Tekee hyvän hiilloksen , Sai aamukahvit samoilla tulilla,
Arto nyt olikin puhe puun polttamisesta tulipesässä!
En toki ole väittänytkään etteikö tuorekin koivu palaisi. On joskus tullut itsekin jäätynyttä koivua nuotiolla poltettua. Kuusenhavu hyvää sytytyksessä. Onnistuiskohan tuo enää, …. on jo aikaa viimeisestä kerrasta.
Isoissa uuneissa ei riitä, että teräs on haponkestävää, vaan se täytyy vielä muurata tulenkestävillä tiilillä sisäpuolelta, että teräs kestäisi hieman paremmin.
Pojat käyvät usein muuraamassa Riihimäellä ongelmajätelaitoksen polttouuneja uuteen uskoon, kun sisäpunnoite on palanut loppuun. Siellä nuohoavat tulipesät ja savuhormit Asetonilla polttovaiheen yhteydessä.
Virroilla aloittivat hakkeenpolton viisikymmentä vuotta sitten. Laitteisto pelasi – miten pelasi, mutta yksi huomattava ongelma oli, että savupiipusta teräsputki ei kestänyt, vaan syöpyi alapäästään nopeasti muutaman metrin matkalta. Syynä oli nuo Tanelin mainitsemat hapot. Tekivät piipun alaosan muovista – Johan alkoi kestämään.
Kun Vilppulan saha oli vielä Jäminkipohjassa, käytettiin siellä kuivaamoiden lämmitykseen kuorta ja sahanpurua. Tykit nostettiin järvestä, kuorittiin ja sahattiin. Purujen ja kuoren mukana meni kattilaan lunta, vettä ja jäätä. Pannuun painettiin ylipaineella ilmaa – ja komeasti paloi…. Hyvä tuoreen puun haju leijui Jäminkipohjan yllä tyynellä kelillä. Piipuista tuli melko valkoista ”savua”, josta toki lähes kaikki oli höyryä.
Tuoreen koivun kosteus on 45 % ja tuottaa lämpöä n. 20 % enemmän tuoreena kuivaan puuhun verrattuna. Tämän suuntaisia tutkimustuloksia on. Eihän kuivan polttopuun etuja ole syytä kiistää, jos vaikka lämpöarvo on alempi. Hyöty saadaan ja on paremmin otettavissa länpölaitoksissa ja heti tuoreena poltettuna. Hyöty voi olla jopa 50-60 % kuivaan verrattuna.
Lämpö talteen otettuna, mutta kuivaamisella ja varastoinnilla on myös vaikutuksensa. Metsävarastointi alentaa polttoarvoa nopeasti pilaantumisen kautta. Normaalin palamisen eli käymistoiminnan kautta. On olennaista myös normi polttopuiden käsittelyssä. On se kuivaaminen onnistuttava, jos aikoo kunnon polttopuuta saada.
Kyllä ne koivut kannattaa edelleen myydä, jos on helppoa roskapuuta tarjolla. Joillakin saattaa olle pellon reunassa leppiä tai haapoja. Tavalliselle lämmittäjälle on sama, menee niiden polttopuiden kanssa vuodessa 4 tai 6 päivää. Homma on kuntoilua myös. Pienemmät ja huonommat kelpaa. Esim. isommat pystyyn kuivaneet männyt ja kuuset ovat lähes valmista tavaraa.
Määrät vaikuttaa myös. Jos myytävä määrä on hyvin pieni, niin voi ne tehdä polttopuuksi, on ne mitä tahansa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.