En oikein osaa ”kadehtia laajalla skaalalla” sitä, että metsänomistajalla on niin vakava hirvieläinongelma, että joutuu aitaamaan taimikkonsa. Ehkä ”myötätunto” olisi parempi kuvaus tuntemuksista.

Totesin vain muutaman vuoden haavan kasvatuksen jälkeen että nukun yöni huomattavasti paremmin aidatuilla taimikoilla. Senverran paljon oli valtion karjaa 2000-vaihteessa Harjavallassa. On sitä silti edelleenkin ettei ne aidat vieläkään aivan tarpeettomia ole. Kylmänäkin ne toimii hyvin ohitse ohjaavina vanhaan malliin. Toki tuo hirviongelma saisi jo oman iänkin puolesta alkaa hiukan helpata mutta sitä lie turhaa toivoa. Satakunta on EDELLEEN synkkää hirvialuetta. Seuraavaa haapaerää tuskin kannattaa alkaa enää ainakan kovin monella hehtaarilla. Varmimmin säilyvissä voi vielä harkita.

Miullakin on Savotan JSP-teltta ja kamiina siihen. Siinä paistan valurautapannulla muikut ja kuilaan oluen päälle.

Gla oikeassa, ei kyllä tulisi mieleenkään. Minulla on metsään mennessä kyllä selkeä toimenkuva ja aika ja poislähtöaikakin kun sinne suuntaudun. Kuten pian nytkin, tihkusateesta huolimatta. Kuka sinne hikisillä ja märillä kamoilla rupeaisi jotain yöpymistä virittelemään. Vähemmälläkin tappotaudin aikaan saa. Siksi on luotettava ja varma poislähtijä eli Chevrolet-merkkinen avolava-auto ja siellä lämmityslaite tuuppaa mukavasti lämpöä kostealle varustukselle. Ja pannuhuoneessa kotona sitten vasta kuivat ylle.

Yleensä tulee lähdettyä metsästä yöksi pois. Joskus, jos on asiaa itsellensä, tulee jäätyä teltalle. Eivät märät kamppeet pitkin vihoittele, jos vaihtaa kuiviin ja villaisiin sekä ripustelee laukaisulangoille kuivumaan. Puuta tulisijaan ja omiin mietteisiin. Pikkupakkasella riittävät isot klapit pienellä imulla tuntitolkulla.

Edellisen kirjaajan viisiin, heti kuivaa,  niin ei tule vaivaa. Juomankin saa kesähelteellä viilenemään,  kun vippaa märkään villasukkaan ja laittaa pölkylle kuivumaan.