Koivun liiallinen valta estää havumetsän kasvua

”Tiedossa on, että koivun tuoksu karkottaa kirjanpainajia, kertoo Ylioja Lukesta”

Onko tämmöistä tutkimustulosta olemassa? Anneli?

Pitkästä aikaa mielenkiintoinen uusi keskustelun avaus. Mielestäni nykyinen trendihölmöily sekaistutuksista ja sekametsän teosta varhausperkauksessa olisi äkkiä lopetettava. Kuten tuolla aiemmin sekametsä tehdään viivästyttämällä taimikonhoitoja ja hyväksymällä ryhmittäin sekapuustoisuus. Myös ajatus lehtipuuna pelkästään koivu perustuu ainoastaan sen kaupalliseen hyödyntämiseen. Sekapuuston hyötyjä tuovat myös alla kasvavat pihlajat, tuomet, lepät, pajut jne. Nämä edistävät ravinnekiertoa siinä missä vallitsevan kerroksen koivut.

Kuten aloittaja kirjoitti, vanha periaate kasvupaikalle sopivan puuston kasvattamiseksi on talouden kannalta edelleen kelpo ohje. Sekapuustona voi pitää vähempiarvoista ja/tai pienempää lehtipuustoa, jolloin se ei fyysisesti haittaa kasvatettavaa puustoa.

Ehdotus että sekapuusto voi olla alemmassa latvuskerroksessa ja alempiarvoisia monimuotoisuuspuulajeja on hyvä. Lehtisekapuustoa voi suosia myös riistatiheiköissä ja säästöpuuryhmissä, eli erotetaan jossain määrin kasvatettava talouspuusto ja monimuotoisuuspuusto alueellisesti toisistaan. Sama periaate kuin siinä että ripotellaan osittain suojeltavia ja tiukasti suojeltavia kohteita jokseenkin tasaisesti maisemaan. Ei ole tarvetta vanhentaa ja näivettää kaikkea talousmetsää.

Hämärä muistikuva on, että sekapuusto häiritsee kuoriaisten suunnistamista. Löydökset:

1. Development and implementation of a spruce bark beetle susceptibility index: A framework to compare bark beetle susceptibility on stand level.

Luku Birch artikkelista. Tutkimukset koivun osuuden vaikutuksesta ovat osin ristiriitaisia. Toisaalta: on havaintoja joiden mukaan muista puulajeista kuin kuusesta erittyvät haihtuvat yhdisteet karkottavat kuoriaisia. Sekametsää pidetään vastustuskykyisempänä kuivuutta ja myrskyjä vastaan jotka altistavat kuoriaistuhoille.

Esim. ”experimental studies showing that non-host volatiles do deter bark beetles … Additionally, mixed stands, particularly conifer-broadleaves mixtures, are often more resilient to storms and droughts (which are two factors that increases spruce bark beetle susceptibility) and to specialist insect damage”.

2. Direct and mediated impacts of mixed forests on Norway spruce infestation by European bark beetle Ips typographus. ”Mixed forest cover has a direct negative effect on beetle infestation in forests.”

Ainakin nämä tuoreet artikkelit viittaavat siihen suuntaan, että sekametsällä voi olla suojaavaa vaikutusta kuuseen.

Muistelen, että olisi jotain tutkimuksia, että sekapuusto haittaa ytimennävrtäjien suunnistusta mäntyjen latvaan, kun sekapuusto ”hajottaa” latvusprofiilia.

Metsämaatutkimuksesta muistan, että kaikki lehtipuusto myös ”pusikkona” valitsevan kerroksen alla parantaa metsämaan tuottokykyä parantaen ravinnekiertoa. Tästä syystä myös alustan ennakkoraivauksessa harvennuksia varten tulisi olla maltillinen ja keskittyä näkemän parantamiseen eikä totaaliseen lehtipuiden poistamiseen. Tällä on varmuudella myös monimuotoisuushyötyjä jo alkaen riistan suojasta.

Vaikka kirjoitus on asiallinen, onko tämä ajatus, että ”koivu on usein pahasta”, oikeasti syntynyt vilpittömästä tahdosta löytää totuus?

Vai onko ajatus syntynyt siitä, että halutaan maksimoida oman puuston arvo oli kustannukset luonnolle sitten mitä tahansa?

Eikö näin, että kyllähän sitä aina omaan agendaan keksii selitykset, jos haluaa? Oikeutuksen, millä oman voiton maksimointi voi kääntää kauniiksi teoksi, joita muut voisivat sitten ihailla ja kiitellä?

Jos puhutaan biologiasta ja kokonaisvaltaisuudesta, niin onkohan kuitenkaan ekosysteemimme sopeutunut miljoonien vuosien aikana siihen, että joku karsii joka ainoan hyvällä maalla olevan koivun?

Vai siihen, että luonto kasvaa niin kuin se on aina kasvanut?

Tarkoitan siis sitä, että havupuut on miljoonien vuosien aikana taistellut täällä aina koivuja ja puita vastaan ja voittaneet, ei siinä ole ihmisen apua tarvittu.

Kuitenkin, jos esimerkiksi kuusta istuttaa vaan metsän täyteen, ilman että siellä on vanhoja koivun torsoja siellä täällä, niin pian saa kyllä kävellä aika kuolleessa metsässä, sillä kuusi on niin ylivoimainen kilpailukyvyssään ja varjonsietokyvyssään, että ilman metsäpaloja Suomen hyvämaiset metsät olisi pitkälti pelkästään täynnä kuusta.

Onneks näin ei kuitenkaan ole, vaan metsäpalot ovat kautta aikojen mahdollistaneet koivulle, pioneerilajillemme, paikan vallata metsäpalonjälkeisiä mantuja ja varjostaa heinät metsästä hengiltä ja näin luoda kuusen siemenille sopivia juurtumispaikkoja.

Siinä samassa ne ovat rikastuttaneet ja kuohkeuttaneet maaperää, nostanut hyöteis- ja lintulajistoa ja monin tavoin tukenut luontoa ja sen kykyä absorvoida hiiltä, sekä maahan, että tuleville puulajeille puihin.

Hömötiasesta lähtien monet kolopesijät eivät pysty pihkaiseen havupuun torsoon kaivamaan hennolla nokalla minkään näköistä pesää ja näin ne kaikki häviävät koivuttomista metsistä ja lakkaavat tarjoamasta puille ekosysteemipalvelujaan, kuten (puun)tuholaishyönteisten syöntiä.

Ajattelisin, että kyllä saat hoitaa omaa metsääsi haluamallasi tavalla, mutta itse kyllä pysty näkemään tekoasi hyväntekeväisyytenä, vaikka ahkerasti uurastatkin.

Onhan kirjoitettu, että vaikka puhuisin ihmisten ja enkelten kielellä, mutta jos minulta puuttuisi rakkaus, en minä mitään olisi.

Samoin on kaiken uurastuksen laita, jos et oikeasti rakastaisi Jumalan luomaa metsää tai niitä ihmisiä ja eläimiä, jotka sitä metsää ja sen tuomia palveluja tarvitsee, et voi koivun tappamisuurastuksellasi voisi saavuttaa mitään suurta, vaan kaikki se olisi tyhjää ja tuulen tavoittelua, se ei muutuisi tällä kirjoituksellasi hyväntekemiseksi Jumalan silmissä.