Jos tavoiteena on koivun laatukasvatus, niin metsän hoitovaihe ja uudistaminenkin on tehtävä koivun ehdoilla. Tällöin on syytä unohtaa siemensyntyiset ja vesasyntyiset koivut jo heti alussa.

Itse ajattelin hyödyntää nykyisen koivikon alle syntynyttä hyvää kuusitaimikkoa niin, että nykyiset koivut kaadetaan ja alue istutetaan koivulla niin, että suunnilleen alueella on puolet koivua ja kuusta. Kuuset ovat istutusvaiheessa koivuja suurempia, mutta istutuskoivujenhan kasvu on nykytaimilla kovaa, joten kirivät kuuset kiini ehkä n. 5 – 10 vuodessa. Kuuset varmistavat, että koivuistaa ei tule oksikkaita. Veikkaisin, että näin saadaan paras tuotto.

Tuossa MSepon koivun täydennysistutuksessa on otettava kuokka käteen ja menoksi.Jos kuusentaimikko jo jokinmoista,niin istuttain perinteisillä isopaakuilla.Ei tuokoivun täydennys ihan manuhommana pitäisi olla mahdoton.Tosin metsänomistajissa on alkanut esiintymään runsaasti digitaalista rappeutumista.

Mikähän se mahtaisi olla optimitilanne taimikkovaiheessa kuusen ja koivun mahdollisen kokoeron suhteen? Jos ajatellaan, että tyypillisellä kuusen istutustiheydellä istutuspuiden väli on se noin 2,3 m ja näiden väliin jätetään siemensyntyisiä, taimivaiheessa kuusten pituisia koivuja, niin nykyaikaisten mättääseen istutettujen kuusten pituuskasvu voi olla samaa luokkaa koivujen kanssa. Kohta alkaa koivun latvus supistua rajusti sivulta tulevan varjostuksen myötä ja järeytyminen kärsii pahasti. Koivu kyllä karsiutuu hyvin, mutta ehtiikö järeyttä tulla teollisuuden näkökulmasta riittävästi ennen kuin kasvu alkaa ikääntymisen myötä hiipua? Toisaalta onko järeys keskeinen laatukriteeri, jos puun laatu muutoin on erinomainen? Ensiharvennuksessa tietysti voi antaa tyvikoivuaihioille reilummin kasvutilaa, sikäli kun puu on vielä elinvoimainen.

Kannattaako koivut hakata viimeisessä harvennuksessa vai kasvatella päätehakkuuseen asti? Koivun paras kasvuvaihe on jo auttamatta ohi, kun kuusikon arvokasvu on parhaimmillaan joskus 50 – 60 vuoden iässä. Sopivalla maapohjalla koivut kyllä säilyy oman kokemukseni mukaan terveinä 80-vuotiaiksikin. Paksuuskasvu on vahemmiten vaatimattomampaa, mutta jos kuutiohinta on tyvitukilla kolminkertainen kuuseen nähden, kasvatus voi olla kannattavaakin. Tuntuisi myös, että laatutyvien markkinointi avohakkuun yhteydessä käy helpommin.

Edit: Mitä mieltä muuten olette Tapion ohjeiden mukaisista leimausrajoista puhtaan koivikon harvennuksissa? Itse näkisin, että usein on viisasta tehdä harvennukset vähän suosituksia aiemmin etenkin, kun vanerikoivutukin minimilatvaläpimitta näyttää suurentuvan ja laatuvaatimukset kiristyvän vuosi vuodelta.

Laatukoivujen kasvatuksessa riskinä ovat hirvet, ruskotäpläkärpäset ja oksikkuus. Pelkkä koivu aurinkoisella etelärinteellä, kuten minun tapauksessani edistänee ruskotäpläkärpästen invaasiota. Ajatuksenani alikasvustokuusten hyödyntämisellä on vähentää em. riskejä. Hirvituhojen varalta kuusiakin on riittävästi päätehakkuuseen asti. Veikkaisin, että laadukkaat koivuntaimet kirivät aurinkoisella etelärinteellä alikasvustokuuset kiinni parin metrin takamatkalta.

Sanotaan, että parhaat laatutyvet saadaan kuusien seassa kasvaneista koivuista. Tämä edellyttänee, että koivut eivät ole päässeet missään vaiheessa liian pitkiksi kuusiin verrattuna. Muutaman metrin etumatka on ehkä sopiva, kunnes kuuset kirivät rinnalle.

Karsiminen on hyvä konsti vähentää oksikkuutta. Puhtaassa koivikossa työ voi mennä hukkaan, jos ruskotäpläkärpäset pilaavat laadun. Tällöin karsinta on kai turhaa. Vaneritukeiksi kyllä kelpaavat karsimattomatkin puut eikä karsituista vaneritukeista kai saa paljoakaan parempaa hintaa kuin karsimattomista.