Juuristossa se kasvun voima piilee näin talvella. Kun ensharvensin vastaavanlaista seka metsää sydäntalvella, oli seuraavana kesänä rauduskoivun kannoista noussut jo yli puolentoista metrin vesat, joissa valtavan kokoiset lehdet, jopa vaaksan mittaisia kanttiinsa. Että ei varmasti kauaa vaikuta vaikka karsisit koko koivun oksattomaksi. Toisinaan kun koivun hankinta pinot jääneet kesäksi tienvarteen niin rungot työntäneet myöskin kunnon vesakon, toki paljon lyhemmän.

Tappikarsinta on täysin tuomittavaa. Musta oksa puun sisällä on pajon pahempi kuin nopeasti umpeutuva elävänä karsittu oksa, sen tyven paksunnosta vahingoittamatta. Aiemmasta käsityksestä poiketen keskikesä on kevätpuolta huonompi karsinta-aika. Ilmeisesti haavasolukko on alkukesällä aktiivisimmillaan. Syyspuoli on taas huonoin, kun itiöt lentää ja paksuusksvu on loppunut.

Koivun kasvun hillintä taimiväiheessa on ongelmallista. Riittävä harvuus, esim. 5 m välein (400/ha) on valokilpailun puuttuessa hidastanut rauduksen pituuskehitystä noin metrillä, mutta oksista tulee paksuja. Voimakas karsinta (ainakin yli 60 % puun pituudesta) varmasti hidastaisi kasvua, mutta ehkä vain paksuuskasvua, jolloin lumituho uhkaa. Itse harventaisin em. 400 koivuun hehtaarilla ja lähtisin koulimaan niitä, siis typistämään koivun oksia siten, että ne pysyvät elossa, mutta eivät kasva paksuiksi. Samalla männyt alla saisivat valoa, kuuset pärjäävät vaikka koivut olisivat etukasvuisia.

Harvoin on ollut ongelma liian nopea kasvu. Yleensä muita puita poistamalla saadaan tilaa näille hyvin kasvaville puille

Totta, puuhastelua pytykarsinta pääsääntöisesti on. Mutta kun sitä kuitenkin jotkut haluavat harrastaa, niin mieluummin sitten niin, että tehdään metsälle hyödyksi, ei vahingoksi. Sama pätee tähän koivun kasvun hillintään, palkkaa itselle laskematta, kuten harrastuksissa muutenkin.