Gla:lla näkyy kysyttävää edelleen riittävän. Eipä kesäkoivujen ja isompien taimien välillä varmastikaan ole eroa itse kasvussa, eiköhän niissä ihan samoja jalostusalkuperiä käytetä. Ero on kasvuun lähdössä. Kesäkoivuilla se on erityisesti kuivuuden sattuessa varmempaa ja toisekseen, jos pienikokoinen kesäkoivu kuolisi heti istutuksen jälkeen, luonnontaimet ehtisivät paremmin kasvukilpailuun mukaan kuin isokokoisten istutustaimien porukassa, vaikka eivät muuten kasvunopeudeltaan pärjäisikään jalostetuille taimille. Tämän takia istutustiheyttä on voinut kesäkoivuja käyttäessä pienentää. Samalla hieman harvempi taimikko on kasvanutkin paremmin. En olisi näin jo kymmenen vuoden aikana tehnyt, jos asia ei olisi toiminut kuten olen täällä kertonut, sillä en ole aivan niin kovakalloinen, kuin nimimerkkini antaa ehkä ymmärtää.

En allekirjoita näkemystä luontaisella kuolleiden korvaamisesta. Kun istutustaimet ovat 1,5 metrisiä, luontaiset ovat alle puolimetrisiä. Kyllä ne jää jälkeen, joten ihan sama, vaikka olisi tyhjää. Jatkossa ero korostuu, kun jalostettu kasvaa paremmin. Vain jos kuolleita kasautuu vierekkäin ja tuloksena on isompi reikä, silloin luontainenkin ehtii kasvattaa korjuukelpoista puuta kiertoaikana.

Ja kun palataan teoriasta reaalimaailmaan, ylivoimaisesti suurin ongelma koivuksen kasvatuksessa on hirvieläimet. Peura-alueella kyse ei ole edes talvilaitumista, kun peuroilla ei sellaista muuttoliikettä taida olla. Peuroja on ympäri vuoden kaikkialla. Minunkin viimeisimmässä koivikossani harvat syönniltä säilyneet koivut ovat yli 3 metrisiä, mutta muuten ollaan +/- 1,5 metrissä. Saa nähdä, millaisia etukasvuisista tulee ja saako syötyjä leikattua niin, että kasvattavat yhtä latvaa.

Kun Visakallo ei osaa lukea keskusteltuja tekstejä, tuossa on sivun 40 sanomaa. Ei kiikasta, mutta ristiriitaista julistususkottelua on v….sta keskustella.

Sivulla 40 Gla kirjoitti näin: ”Professori Kärkkäiseltä kysyttiin aikanaan, eikö ylimääräisten taimien raivaus harmita. Vastaus oli yksinkertainen ei. Perusteluna se, että raivauksessa tehdään ensimmäinen jalostuskierros ja kasvatettavaksi jää parhaat. Itselläni peurat aiheuttaa lisää tarvetta valikointiin…”

…ja mehtäukko jatkoi…”Tuossa on edellä olennainen joka tekee jonkin asian tarkoituksenmukaiseksi: jos on perustettu 1600 taimen viljelys, se taimikkoharvennetaan oikeaan aikaan 1200:n, josta odottelun jälkeen kehittyy kunnollisen järeyden omaava eh. Tai jos on se 1200 perustiheys, sama odottelu. Joku voi vakuuttaa taimikon, joku toimii kuten ensimmäinen vaihto-ehto.

Joka tapauksessa ennenaikainen harvennus liian pienirunkoisena ei edusta kannatettavaa mallia millään puulajilla…”

Lisään tähän vielä, että kesäkoivut ja kesälehtikuuset ovat miellyttäviä käsiteltäviä, koska ne ovat järkevän kokoisia ja ne saa putken kanssa maahan. Lisäksi ne auttavat tasaamaan aikataulua, kun kevään hyvänä istutuskautena ei välttämättä ehdi kaikkea tekemään tai saattaa olla muutakin menoa.

Hirvieläinten tihentymäalueella ymmärrän suuremman taimiston alkutiheyden edut. Sitä voi tavoitella istutuksen sijaan myös kylvämällä tai jättämällä luontaisia taimia.