Keskustelut Metsänhoito Koivun ensiharvennukseen 10 vuodessa

Esillä 10 vastausta, 431 - 440 (kaikkiaan 556)
  • Koivun ensiharvennukseen 10 vuodessa

    Metsälehden tämän päivän numerossa oli toimittaja Riikilän juttu Sahalan kartanon 10 vuotiaan koivikon ensiharvennuksesta.
    Silloin sitten istutettiin saroille koivua ymmärtämättömästi 2 m välein. Nyt istutetaan 3 m välein ja pyritään tiheyteen 1200 kpl/ha. Tuo ylimääräinen metri lisää tilaa puiden väleissä nopeuttaa koivun kehitystä ja latvuston voimistumista vielä lisää. Tällä voidaan ensiharvennusta ehkä lykätä 1-2 v latvuston elinvoiman ja koon kärsimättä. Näin puista tulee vielä suurempia ja nopeakasvuisempia.
    Silloin istutettiin yhden miehen työryhmin, nyt kahden. Toinen tasoittaa kuokalla mättään huipun reilusti yli 60 cm halkaisijaltaan olevaksi vähän koveraksi tasanteeksi ja toinen laittaa putkella minitaimen juuri sen keskelle ja aivan suoraan. Näin istutuksen laadusta tulee kaksistaan tehden paljon parempi kuin yhden ja pian mätästä potkimaan väsyvän tekijän työnä.
    Prof. Hynynen arveli jutussa, että metsän harvuuden lisääntyminen vähentää kasvua. Tämä ei aina pidä paikkaansa. Se riippuu metsästä. Kaikki metsämiehet tietävät jo ulkomuistista ylitiheitä ja metsiköitä, jotka eivät silminnähden ole kasvaneet juurikaan vuosikymmeniin.
    Toisaalta pieni kasvun jääminen hieman pienemmäksi maksimista parina vuonna harvennuksen jälkeen ei merkitse mitään sen rinnalla rinnalla, että riittävällä harvuudella koko metsikön kasvatuksen ajan voidaan turvata useiden tukkien saanto lähes latvaan saakka ja näin moninkertaistaa metsikön puhdas tuotto.
    Harva on epätaloudellinen harkitusti, että haluaa kasvattaa tiheässä vain pieniläpimittaista ja halpaa kuitupuuta, koska tappiota siitä touhusta tulee varmasti.
    Ensiharvennuksessa 3 istutusväli vaihtuu harvennuksen jälkeiseen 4 m puuvälikasvatukseen (600 runkoa/ha), joka sekin käy ahtaaksi latvustoille jo 6-8 vuoden perästä. Sitten on aika väljentää lopputiheyteen 300-350 runkoon/ha ja vain odotella 10-20 vuotta 3-4 preräkkaisen vaneri/sahatukin kasvamista.
    On tärkeää antaa riittävästi tilaa (ja valoa viistosta paistavasta auringosta) valtapuille, jotta ne voivat kasvaa nopeasti sitä arvokkainta runkopuuta.

  • Visakallo

    Koivulla loppukasvatettavia on vain alle 300 kpl/ha. Kuten mehtäukko vallan hyvin tiedät, luontainen taimettuminen on rehevillä mailla aina epävarmaa, eli riski vajaatuottoisuudesta olisi silloin liian suuri. Siinäkin on kysymys metsänomistajan taloudesta. Ei ole monimutkainen asia tämäkään.

    A.Jalkanen

    Jää harvennustulo pois jos istuttaa suoraan loppukasvatettavat. Tiheys ei ole myöskään vielä metsälain mukaan riittävä uudistusvaiheessa. Huolettomampi on se vaihtoehto jossa istutetaan vähemmän kuin ennen mutta riittävä määrä.

    mehtäukko

    Ei ole ei.

    Aloituksesen idea on kuitenkin nurinkurinen, jota kiivaasti myötäilet.

    Istutettiinpa 1600 tai 1200, toimet sen jälkeenkin olisi oltava tolkulliset. Alle 20L/r motolla ei ole, kun toitotat taas ”mieluisia” järeitä eh:ksia motokuskeille…

    Puuki

    Ra-koivun taimia tarvitaan samassa suhteessa vähemmän kuin aikasemmat suositukset on olleet ( 1600 / 1800 ku-tainta). Kuusen taimia tarvitaan 1300-1400 kpl/ha. Koivun taimia vähän alle 1200 kpl.  Kasvupaikan mukaan sitten säätöä puoleen tai toiseen.

    Visakallo

    Aloittajan alueen EH:ta ei käsittääkseni tehty motolla? Alueella oli käytetty 1600 kpl/ ha istutustiheyttä, jonka aloittaja totesikin jatkossa pudottavan 1200 kpl/ha. Kyllä tässä aivan tosissaan halutaan jatkossa kasvattaa nimenomaan motokorjuulle mielekkäitä koivikoita, mutta siitäkös joillekin ongelma syntyi! Ainakin minulla on siitä syystä ollut aika hauskaa viime päivät! Muistui jo mieleen taannoinen vääntö poistoilmalämpöpumpun toiminnasta. Silloinkin täällä naurettiin oikein porukalla!

    A.Jalkanen

    On siis tehty virhe ja istutettu koivua liian taajaan verrattuna yllättävän nopeaan alkukehitykseen. Tämä virhe on korjattu tekemällä aikainen enska tai energiahakkuu, jossa poistuvat rungot olivat taloudelliseen korjuuseen nähden liian pieniä. Eikö tämä tilanne vastaa täysin sitä tilannetta, johon päädytään hoitamatta jääneissä havupuun taimikoissa? Ainut tolkullinen toimi tässä vaiheessa on harventaa metsikkö siihen tiheyteen, jossa se kuuluu tässä kehitysvaiheessa olla.

    Jälkiviisaana voisi kettuilla, että miksi ei jo taimikonhoitovaiheessa (tässä tapauksessa alikasvoksen raivauksessa) kaadettu osaa istutustaimista nurin. Toisaalta tiheäkasvatuksessa ei tarvita karsintaa.

    Mitä mehtäukko olisit tehnyt toisin?

    reservuaari-indeksi

    Kun Virtsis on kirjoittanut kohta 19 000 viestiä saadakseen itselleen hauskuutusta (ihanko kaikki viestit tuolla motiivilla), niin on katsomossakin kyllä ihan viihdyttävää seurata tätä nimenomaista kiemurtelua. Paskat kun on housusssa niin laittaa se näköjään kiemurtelemaan. Ja ”tukihenkilö” siinä samassa. Ei ole pokkaa myöntää että oli kiire kirjoittamaan, en ehtinyt ajatella lainkaan.

    Useimmiten tunneskaalassa on oltu näitä seuratessa säälin sekaisissa tiloissa.  ☺

    Pentti

    mehtäukko

    Eikö moneen kertaan esitetty asia ole vieläkään uponnut kaaleihin?

    Puuki

    Kirjoitin jo vuosia sitten harvaan istutuksesta.  Uudistamisen varmistamisella ja metsäteollisuuden puun saannin turvaamisella on perusteltu metsänhoitosuosituksia. (Erit. männiköissä oksien hyvällä karsiutumisella myös).      Miltei kokonaan on jäänyt huomiotta mo:n näkökanta uudistuskuluissa säästämisestä, nopeammasta puiden järeytymisestä ja sitä kautta paremmasta nettotuloksesta kiertoaikana.

    Aika vähän on tutkittu harvaan istutuksen hyviä vaikutuksia lopputulokseen . (Mänty on poikkeus koska sen alkukasvu vaatiikin  tihempää taimikasvustoa, jos luonnontaimia ei ole saatavilla).   Normaalin rajoissa pysyttelevän taimikon kasvatustiheyden ei ole todettu vähentävän kokonaiskasvua.  Noin 1000 kpl/ha riittää siihen normaaliuteen ja sillä saavutetaan puiden nopea järeytyminen.  Koko kasvupaikan kasvupotentiaali tulee silloin käytettyä harvempiin puihin.  Kasvupaikan ravinteisuuden mukaan vaihtelua viljelytiheyksissä pitää kuitenkin harrastaa edelleen.

    A.Jalkanen

    Juuri näin Puuki. Olisi löydettävä se tiheys jossa kasvua tuottavan lehtivihreän määrä per hehtaari saadaan pidettyä korkealla tasolla kiertoajan loppuun saakka. Sopiva päätehakkuuajankohta riippuu sitten omistajan tuottovaateista, puun hinnoista ja mahdollisista muista tuotoista, kuten maiseman tai hiilensidonnan korvauksista.

Esillä 10 vastausta, 431 - 440 (kaikkiaan 556)