Muistan kuinka pääsin polvenkorkuisena katsomaan vaarini polttopuiden tekoa lähimetsään. Olin juuri siinä iässä, missä on tarve kysellä jatkuvasti isoilta ihmisiltä asioita. Niinpä sitten siinä kysyinkin, että mitä vaari tekee? Vaari, joka jaksoi ensimmäiselle pojanpojalleen hermostumatta vastailla, sanoi aisaavansa. Se oli aivan uusi sana minulle. Hän teki sitä aisaamista kirveellä.
Aikoinaan kun metristä halkoa myyntiin tehtiin, niin silloin meillä käytettiin vuolurautaa.
Siihen aisamiseen joutuivat tai pääsivät poikoset.
Tyvestä latvaan noustiin. Niin kuin monessa muussakin asiassa.
Sitten kun oli tarpeeksi ”ruista ranteessa” joutui tarttumaan sahaan, kirveeseen, moukariin ja kiilaan.
Silloin 70-luvulla olisikin ollut kova sana nykyiset Fiskarssin halkoma kirveet, jonkinlaine oli mutta noitten teho siihen verrattuna on aivan omaa luokkaansa.
Eri ostajilla oli kullakin omia ohjeita halontekijöille. Muistan -40 luvun lopulta oikein piiroskuvitetun puutavarayhtiön pienen ohjekirjankin.Siinä oli mm kuva halkomotista, johon oli tehty paljon erilaisia virheitä. Kuvassa oli vihaisen näköinen työnjohtaja, joka heitti karvalakkinsa pinossa olevan reiän läpi. Alla oli teksti: ”Kuka maksaa mun hattuni, kun mä hukkasin sen!”
Näillä seuduilla metrinen puu on halko. Halkaistu tai aisattu. Tuo aisaus on outo termi nykyväelle vaikka se on ristikkosanastojen yleisimpiä. Lyhyemmät on reilusti klapuja. Klapissa on vähän hienostelevaa vivahdetta. Pilkkeet ainakin itse käsitän niiksi n 5 sentin palasiksi joita laitettiin autojen häkäpönttöihin.
Meidän pihan läpi meni aikanaan ”pönttöautot” halko ja massapuu kuormineen. Tie oli kapea ja piha toimi myös ohituspaikkana. Välillä ajoporukka poikkesi ruokailemassakin. Muistan kun kerran joku näistä raatajista lausui melkoisen ylistyksen ateriastaan pari kertaa santsattuaan:” Kyllä oli helvetin hyvää pernasoppaa!”
Samanlaiset kokemukset kuin Enson evakolla oli itselläni kun häkäpöntöt poistui. Ei tahtonut ymmärrykseen mahtua millä ne autot nyt kulkee kun ei ole pönttöjä. Ja suulin ovensuuhunkin jättivät muutaman paperisäkin pilkkeineen.
Proomuihin lastattava halottu puu kulki kotikylillä ”juutalaisen” nimellä. Proomuihin lastausta oli Puulan rantuuksilla paljonkin, saunarannasta näkee heti kolme entistä lastauspaikkaa. Kilometrin säteellä on sitten lisääkin, joka firmalla kun piti olla oma paikkansa. Mitähän lie näitten juutalaisten mitta ollut, saataisi olla jotain 1,5-2 metriä.
Vielä niistä ”kelleksistä”, halotuista lattialankuista. Omistamallani tilalla rakennukset oli tehty paikanpäällä veistetyistä pelkkahirsistä Lapin sodan jälkeen.
Ensimmäiseksi oli rakennettu pieni kämppä asumista varten. Siinä oli lattioissa käytetty niitä kelleksiä, halkaistuja puita. Luultavasti seinähirsien puiden latvoista tehtyjä. Niiden yläpintoja oli kirveellä tasoiteltu. Yläpohjassa olivat halkaisupinnoilla.
Vesikaton päreet oli tehty lohkomalla käsityönä mäntypölkyistä. Ei siis pärehöylällä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.