Eipä ole tarvinnut käsityksiä muuttaa eri elämäntilanteissa. Edellinen malli (nyt eläkkeellä) tarjosi erinomaisen mahdollisuuden tarkastella eri toimintatapoja ja niiden mitattuja tuloksia ,jotka olivat juuri motokuskille ensimmäisenä näytillä. Samojen virheiden toistaminen kotitilalla olisi ollut varsin hidas prosessi oppia eri toimien seurauksista.

Luepa Puuki se maastullin juttu huolella. Olen ollut etuoikeutettu seuraamaan käytännössä , miten eri toimintatavat tuottavat tai ovat tuottamatta tulosta. Finsilvan tuottavaa mallia olen yrittänyt vähän markkinoidakin ,mutta kemeraraha näyttää olleen monille paljon metsän kuntoa ja kokonaistuottoa tärkeämpi asia. Toki niitä rahoja tulee käyttää ,jos ne osuvat metsän kannalta biologisesti oikeaan ajankohtaan. Tähän asti varat ovat palaneet virheiden paikkailuun ja pahimmillaan ohjanneet tekemään isompia virheitä.

Luulisi olevan tavoittelemisen arvoinen vaihtoehto saada metsistään 40% parempi tuotto ilman tukiakin. Ei pidä tyytyä rästien purkamiseen ,vaan on myös keskityttävä siihen ,että uusia ei enää synny hehtaariakaan.

Peukut Annelin viimeiselle lauseelle. Risukonkorjuun ohjeistushan on ollut tähän asti käytännössä sama ,kun pienkonevalmistajien kaupallinen tiedote. Tarkoitus on vain myydä koneita ja työllistää suunnittelijoita metsässä. Tuettuahan on ollut energiapuuhommissa käytettävän kaluston kehittäminen ja metsäasiantuntijoiden palkkausta on hoidettu osin tukien avulla.

Jos pienpuun korjuun tuki on niin vahingollista kuin täällä on esitetty, niin miksi se on mukana myös Metkassa?

No nyt se asia onkin sitten niin päin, ettei syy olekaan metsänomistajissa vaan heidän opettajissaan. Niin ne tuulet kääntyy.

Ei tarkoiteta Makarov taimikonhoidon tukia arvostella, vaan pienpuun korjuun tukea. Joka siis voi edelleen innostaa kasvattamaan metsiä liian tiheinä. Vasta luin ohjeesta, että tiheys tulee olla ao kohteessa suuri, vähintään 2500 runkoa. Kun täällä on korjuun talousasioista ymmärtävät opettaneet, että 2500 runkoa on aivan maksimitiheys ennen enskaa.

Metsänomistaja menee hämilleen näistä vastakkaisista ohjeistuksista. Energiapuun korjuu voi kuulua työkalupakkiin silloin kun metsänomistaja tietää mitä tekee ja tekee sen oikea-aikaisesti. Sen sijaan taimikonhoidon rästien korjaamiseen sitä ei ehkä enää kannattaisi suositella. Joskus rehevällä paikalla kasvu yllättää hoidetussakin taimikossa ja silloin kerran itsekin päädyin energian korjuuseen ja enska tehtiin aiottua myöhemmin.