Aikoinaan autiotila metsitetty.Metsään jäänyt 50m pitkä kiviaita,josta haluttaisiin nyt ottaa pohjamateriaalia uuteen tiehen.Aita osittain reunustaa peltoa..Eräs osakas mieltää kiviaidan metsän lakikohteeksi,suojelukohteeksi.Mitäs mieltä?
Jos 2 momentissa tarkoitetut elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia, niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla.
Asetuksessa tarkennetaan asiaa näin:
Metsälain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetaan momentin 7 kohdassa mainituilla elinympäristöillä kohdan mukaisia hietikoita, kallioita, kivikoita, louhikoita, vähäpuustoisia soita ja rantaluhtia, jos niiden ominaispiirteitä ovat erityiset kosteusolot, ravinnetilanne sekä luonnontilaisen kaltaisena säilynyt puusto vanhoine ylispuineen tai kelopuineen ja lahopuineen.
Kivimuuri voi olla säilyttämisen arvoinen, mutta mielestäni metsälaki ei siihen velvoita.
Glaan kanssa samoilla linjoilla. Tuskin löytyy metsälaista säilyttämisvelvoitetta, mutta miksi juuri siitä pitäisi ottaa tientekoon?
Minulla on etäpalstalla vanha tervahaudan paikka. Sanoin motomiehelle, että kurki sieltä penkereen takaa mitä saat, mutta koneenjälkiä penkkaan ei saa tulla. Siitä on hevosaikana jo kerran puut kaadettu, enkä minäkään sitä puustoa suojele, mutta ne maaston muodot olkoot sellaisenaan. Vähän matkan päässä on, puron rannassa ollut ”asuntokorsu”, kuoppa kaivettu penkkaan.
Ei kaiken suojelunkaan tarvitse perustua ehdottomaan pakkoon, voi sitä kunnioittaa menneitten muistoa vapaaehtoisestikkin.
Mikä sitten on vaalimisen arvoista ja mikä ei. Aika henk.koht. juttu mielestäni. Sekakivikasa pellolta ajettuna ei sitä mielestäni ole. Mutta taas tehty kiviaita esim. kyllä jos hiukankin ehjä.
LauriK pisti tänne sen, mitä itsekkin meinasin. Lisätään vielä ettei kiinteillä muinaisjäännöksillä ole ikärajaa
Tienpohjiin löytyy varmasti Suomen oloissa kiviä muualtakin. Omilla kuvioilla löytyy oikeastaan melkein jokaisella jonkinlainen raunio, kuoppa, rajapyykki tai talonpohja. Olen säilyttänyt ne koska en ole keksinyt mitään syytä, miksi ne pitäisi hajottaa. Metsänkäsittelyä ne eivät myöskään ole haitanneet, joten saavat minun puolestani olla rauhassa.
Metsäpuolella rakastetaan itsensä rankaisua ylitulkitsemalla lakeja, asetuksia ja vapaaehtoisia standardeja. Jos kaikki tulkitsisivat yhtä tiukasti muinaismuistolakia niin Suomessa ei voisi tehdä enää yhtään mitään.
Laissa ( http://www.finlex.fi/fi/
laki/alkup/1963/19630295 ) mainitaan esimerkiksi, että kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat maa- ja kivikummut… Koska laissa ei ole aikarajaa niin Jorman toissavuonna kaivama maakumpu on lain mukaan suojeltu eikä sitä saa enää muokata koskaan. Kaupungissa saa onneksi käyttää maalaisjärkeä, saman järjen käyttäminen tuntuu unohtuvan, kun siirrytään oikeasti maaseudulle metsään.
Ympäristöministeriön sivuilta löytyvässä jutussa http://wwwi.ymparisto.fi/
psavo/kylilla/
muinaism_hoito.htm mainitaan käytännön aikarajaksi sata vuotta.
Mielestäni kiviaidat ovat hienoja ja toivon niiden säilyvän omissa metsissä ehjinä. Mielestäni tuoreiden kiviaitojen säilyttäminen on maanomistajan valittavissa. Silloin kun itse valitsee suojelevansa jotakin saa asiasta paljon paremman mielen kuin pakkosuojelusta. Pakkosuojelusta saa vain harmistuksen ja ajatuksia miten ongelman voisi kiertää…
Mulla olis Pohjois-Tammelassa kiviä, saat ilmaiseksi jos vaan haet pois, niitä riittää. Ne on koottu jonkunlaisen kiviaidan tapaiseksi pitkäksi röykkiöksi. Ei taatusti ole suojeltu. Eikä tule.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.