Kyllä tuhohyönteisiä on varmasti aina ollut. Hyvän metsähygienian varmistavat lait, eli tuhopesäkkeiden poisto ja kaadetun puutavaran vieminen ajoissa pois metsästä, ovat suurena syynä Suomen hyvään tilanteeseen verrattuna isoihin metsämaihin.

Eiikö hirviä ollut tosi vähän silloin kun nyt sairastuneet kuusikot (ensiharvennusikäiset ja sitä vanhemmat) on perustettu, niin että olisiko kuusen suosiminen kuivilla kankailla -ilmiö ehtinyt niihin vielä vaikuttaa?

Lämpimät kesät ovat edistäneet kuusen kuivuusstressiä ja kaaarnakuoriaisten lisääntymismahdollisuuksia. Etelämpänä yleiset uudet tuhonaiheuttajat pystyvät leutoina vuosina siirtymään meille.

Meillä oli opiskeluaikana sellainen leikkimielinen slogani, että ”kuusi pois kuivilta kankailta ja kataja tilalle”.

Samoin muistan minäkin pikkupoikana kuulleeni kovastikkin puhutun kirjanpainajista. Paikallisista tuhoista en tiedä. Kuusen osuus oli jo silloin meilläpäin vähäisempi, vaikka sitä niinä vuosikymmeninä ruvettiin kuivilta kankailta pois ottamaankin.
Se Annelin sloukani oli 40-50-60-luvuilla täyttä totta ainakin länsi-Suomessa, tosin ilman sitä katajaa.

Niin mielelläni kun panisin kaiken pahan liian suuren hirvikannan tiliin, mutta epäilen ettei se ole tähän vaikuttanut. Luonnolla omia kiertokulkujaan, joita ei toki vielä kaikkia tunneta.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Lehtipuillakin on omat tuholaisensa, mutta eniten vahinkoa aiheuttavat erilaiset sienitaudit.
Esim. hybridihaavan tauteja ovat mm. mustaversotauti, kuoripolte ja haavanroso.
Ed. mainitut taudit iskevät herkimmin viljeltyihin hybridihaavikoihin.
Suomessa näitä tauteja on ollut toistaiseksi melko vähän, johtuen haavanviljelyn vähäisyydestä.

Ja kuusen tuholaisen tuholaiset.

Jos puuntakunen menet noita keskusteluja taaksepäin ja katsot miten ne keskustelut yleensä alkaa on aloittaja aika usein joku muu (yleensä ”kuusiuskovaiset”) jotka sen h-haavan sinne sekoittaa.