Kankaan väitöskirjan otsikko: Metsikön uudistamisketjun valinta – monitavoitteiseen hyötyteoriaan perustuva päätösanalyysimalli. Ei suoraan liity metsästykseen mutta mutkan kautta kyllä: onhan metsän eri käyttömuotojen optimointi päätösanalyysiä sekin.

Perustelen ravintoketjujen luonnonmukaisuuden tarvetta sillä että petojen suorittama metsästys on valikoivaa ja saaliseläimen kantaa parantavaa, ja metsästäjien suorittama metsästys pääosin valikoimatonta.

Monimuotoinen luonto ei sinällään välttämättä suojaa esim. metsätuhoilta, kuten nähdään vertaamalla Suomen metsätuhojen määrää vaikkapa Kanadan tai Venäjän tilanteeseen, joissa metsäpalot ja hyönteistuhot ovat laajat. Esimerkiksi kaarnakuoriaistuhojen leviämisen rajoittamisessa olisi kuitenkin hyötyä elinvoimaisuudesta, eli ei perusteta puhtaita kuusikoita eikä liian kuiville paikoille. Jos perustetaan sekametsiä, ei yhteen puulajiin keskittyvä tuholainen hävitä koko metsikköä. Korjatun puutavaran, kaatuneiden puiden keskittymien ja havaittujen tuhopesäkkeiden poistamisella on akuutissa tautitilanteessa myös ratkaiseva merkitys.

Kiitos Anton rakenrtavasta kommentistasi. Jos johonkin ei kannata vastata, silloin kannattaa olla vastaamatta. Toki ilman vastaustasikin tiesin, että aihe on sinulle vieras. Ethän edes tiedä, mihin lukemiesi artikkeleiden tiedot perustuvat, saati että ymmärtäisit mitä ne tarkoittavat. Ja kun vain murto osa tutkimuksista on asiaa, pieleen menee joka tapauksessa.

Gla:lle: Kysymykselläsi, ”minkälainen Suomen puusto olisi luonnontilassa”, ei ole nykyisin ole paljoa merkitystä. Tärkeämpää olisi tietää, minkälainen puusto meillä olisi ilman metsäpuiden taimia syöviä hirvieläimiä? Sitäkään ei ole viitsitty tutkia.

Joka olisi pitänyt myös silloin jo paljon aktiivisemman jalostuskehityksen kummankin puulajin suhteen. Molemmathan ovat hyvin monikäyttöisiä mutta valitettavan marginaaleja vielä.
Mutta merkkejä ajatushautomoista voi nähdä. Esim. Villa-Kankaalla jutusteltiin Metsähallituksen pääjoht. J.Kankaan kanssa lehtipuista ja niiden ominaisuuksista aivan samoilla suuntaumuksilla. Jopa harmaaleppä olisi hänenkin mielestään hyväksyttävä kasvatuspuuksi. Pihlaja myös.
Myös puheessaan hän vakuutti olevansa kaikkien tuollaisten rajoitteiden purkaja mielellään jolla päästään toteuttamaan omaisuuttaan mieleiseensä suuntaan. Siksi ymmärrän häntä erittäin pitkälle juuri erittäin liberaalin katsantakantansa vuoksi. Hämmästyin suorastaan kuinka yksiin ajatuksemme kulki.
Eikä erityisemmin hehkuttanut minkään yhteismetsienkään puolesta. Sopii joillekkin mutta ei tee metsätalouttamme yhtään sen tehokkaammaksi tai paremmaksi.