Ei mielestäni nyt voida virkamiehiä syyttää tämänhetkisistä kuusituhoista, jotka johtuvat pääosin ilmaston muuttumisesta. Lisäksi kuusen suosimisesta metsänuudistamisessa. Myös mäntyjä uhkaavat erilaiset tuhot joista osa hyötyy ilmastonmuutoksesta.

Nyt pitäisi kuoriaisten ja muiden tuhojen riski huomioida ja alkaa suosia monipuolisia vähintään kahden puulajin sekametsiä (havu-havu ja havu-lehti ja lehti-lehti). Elinvoimaisuus auttaa tuhoja vastaan: kasvatetaan puut hiukan harvempina niin latvus on suuri ja vesi riittää paremmin kuivuuskausina. Kiertoaikaa pidennetäessä pitää olla hereillä ja antaa puustolle katkaisuhoito tarvittaessa.

Kuusipora tuottaa luontoa arvostaville ihmiselle sopivaa arvokasta lahopuuta, ja näin ollen kuusiporan leviäminen on iloinen asia.

Lisäksi pystyyn jäävä lahopuu on arvokas hiilinielu.

En ota sen enempää kantaa siihen, korvaako jokin taho tästä arvokkaasta hiilinielusta jollekulle jotakin.

Kuusiporan tappamaan metsään muodostuu usein myös iloinen lehtipuualikasvos, jolloin metsän hiilivaranto entisestään kasvaa.

Nykyiset kuusiporatuhot eivät oikeastaan vielä liity kuuselle uudistamiseen, koska nyt päätehakkuuseen tulee vielä kuusivaltaisia vanhoja luonnonmetsiä, männikön alikasvoksesta jatkokasvatettuja kuusikoita ja keinollisesti uudistettuja männiköitä. Kyse lienee enemmänkin sitiä, että näistä kuusikoista on taimikonhoidoissa ja harvennuksissa poistettu turhan tehokkaasti männyt ja lehtipuut aikana, jolloin on uskottu yhden puulajien metsien kasvattamiseen. Erityisen huonossa kunnossa ovat kohteet, jotka on ensiharvennettu myöhään.

poistettu turhan tehokkaasti  männyt ja lehtipuut, aikana jolloin on uskottu yhden puulajin metsien kasvattamiseen

nyt päätehakattavat kuusikot on perustettu järkevästi kuuselle sopivalle kasvupaikalle

Tämän palstan keskusteluista olen kyllä päätellyt, että kuusikot on perustettu hirvituhojen takia ja aina väärälle liian karulle kasvupaikalle.

Ennen kuin hirvikanta nousi korkeaksi, suosittiin aina ja kaikkialla mäntyä, meillekin ehdotettiin peltoon männyn viljelyä vielä 1980-luvun alussa. Sitten kun hirvikanta nousi, alettiin ymmärrettävästi suosia hyvin tuottavaa kuusta joka säästyi hirvituhoilta. Tämä suuntaus on jatkunut siitä pitäen eli 2000-luvun vaihteesta lähtien. Nämä metsiköt ovat vasta enskavaiheessa. Nyt päätehakattavat metsiköt on perustettu vähintään 50-60 vuotta sitten, eli noin vuosina 1960 – 1970. Silloin hirvikanta oli alhainen eikä ollut mitään syytä viljellä kuusta liian karulle kasvupaikalle.

Taustalla oli ennätyksellinen hirvikanta. Sen jäljet ei muistikuvasta heti katoa varsinkaan, kun 10 vuotta putkeen ennätystasolta alentunut hirvikanta ei ole vielä erityisen pieni. Pitää olla näyttöä siitä, että koivun ja männyn viljelyn riski ei ole liian kova. Tätä ei ollut.

Samaan aikaan alkoi peurakannan räjähdysmäinen kasvu.