Kiitos ymmärtäjille ja ymmärtämättömillekkin. Siitä se palstan keskustelu lähtee. Valaisen hiukan miksi minulla on ”paljon asiaa ollut” Ensinkin olen tyystin monesta poikkeava metsähistorialtani. Ensinkin se on lyhyt ja nopeasti laajentunut. Ja sinä aikana on tapahtunut sekä metsässä että ympäröivässä yhteiskunnassa paljon kiinnostavaa. Juuri kun olin ensimmäisen metsätilan kaupan -90 luvun puolivälissä tehnyt kumottiin laki jolla tavallaan olisi minunkin ostolupani evätty. Siitä kun muutaman kirjelmän läpi käyneenä vihdoin alkuun päästiin olikin paljon ja jatkuvaa tapahtumaa. Ensinkin konetyö näytti silloin nurjimman puolensa ja jouduinkin siivoamaan erittäin rankan raiskion ensitöikseni. Vielä silloin eläneen äitini kanssa tikutettiin risusavottaa erinäisiä iltoja ja viikonloppuja. Ja kun meitin emo oli välistä töissäkin niin juuri kahden-kolmen ikävuoden nurkilla oleva poikanikin teki samaa siellä ja vesuri toimi jo näppärästi valvovien katseiden alla. Järjetön määrä laahattiin puuta pirtin lämmitykseen huikealla Muulin peräkärry-Citroen BX-autoyhdistelmällä. Kerran petti kärryn laakeri ja matka jäi sillä kertaa siihen. Mutta kaikki eteni ja tahti senkun tiivistyi ja ensimmäisten puukauppatilien jälkeen vasta intoa olikin. Siitä sitten maksimitapissa aina uutta velkaa ja uutta palstaa. Traktorikin jo jossain kohtaa. ja mahtava juontokoura. Sillä sentään jo loppui kantotyöt. Tarina on värikäs syystä että pellit auki kohti uusia seikkailuja ja vanha mamma vain naureskeli meitin ”hulluudelle”. Silloin jo luvattiin että eiköhän sata hehtaaria vielä ole aikaa myöten. Aika lähellä ollaan, jos eloa piisaa aivan lähiaikoina sekin lupaus vielä lunastetaan. Tyhjää pohjaa ei senkään täyttämiseen osteta.

Maailmassa on Joo-joo – miehiä aivan piisalle asti. Vanha arvio keskusteluista yleensä on, että hyvä keskustelu polveilee ja harhaileekin joskus , mutta se ei saa pysyä tiukasti aiheessa, koska silloin se alkaa toistaa itseään ja muuttuu suorastaan jankutukseksi.

Jos vaikkapa taimikoiden kehittämismahdollisuus pysyisi sorkkaeläinlaidunnuksen tiimoilla ja siitä syntyisi tuhat kommenttia, niin kyllä osa ketjuun sekaantuneista olisi takuulla ketjussa sekaantuneita ja jonkinlaisen eristämisen tarpeessa.

Kuitenkin jos täältä puuttuisi Jeessi, olisi aika puisevaa luettavaa, samoin virkistävä tyyppi on Tollo, koska hän on NIIN Tollo, että ei varmaan käsitä edes omia ajatuksiaan.

Taneli pyrkii pitämään oikein tiukkaa  (liian) – linjaa, joka juurikin tappaisi keskustelun. Sitten on pari oikein räyhähenkeä, joiden kanssa en kyllä mielelläni iltaa alkaisi istumaan lasin ääressä, koska en kuitenkaan haluaisi antaa kenellekään turpaan, siinä on se vaara, että tulee lyötyä liian lujaa.

Muuten muistuttaisin, että jos minä – tai kuka tahansa sanoo esim Jeessille hieman kriittisesti, niin ei se ole minkään itkukuoron perustamisen paikka. Jos herra Jeessi ei ala itse itkeä, niin hän kyllä siitäkin toipuu. (Josku on kyllä naukunut vähän, mutta pitäisi minusta kestää vähintään sama, kuin mitä itse tuuppaa tulemaan).

Mainitsen nyt kuitenkin teillekin alkoholistit, että MINÄ en juo enkä polta, enkä käytä huimausaineita.

Kyllä se Jätkä varmaan on kouluttajana metsäoppilaitaan saanut pompottaa riittämiin joten eiköhän kiusaukset ole maksettu korkojen kera. Mutta on todella kipinä jäänyt ja sen saa todella herkästi syttymään. Ja suorastaan räjähtää todella helposti. Muuten ihan reiska metsäjätkä. Intoa asioiden neuvomiseenkin jopa jäänyt, hyvä se. Omalta kohdaltani osan viime yöttä oikein kelasin metsähistoriaani ja kyllä sitä filmiä piisasi ihan aamuyön tunneille asti. Varsinkin nyt kun suku teki tilaa tulevalle lapsenlapselle eli yksi nukkui pois juuri viikonloppuna lähituntumalta. Ettei H-vallan väkiluku ainakaan lisääntyisi. Koitamme olla siinäkin ilmastonmuutoksen torjujia parhaasta A-ryhmästä.

Kaikki kunnioitus Jesselle, hän on kyllä sulan hattuunsa ansainnut. Ja kiitokset siitäkin että kirjoittaa ”tarinaansa” tänne ,josta voidaan sitten vääntää. En aina ole samaa mieltä ,tuskin koskaan, mutta kunnioitettavaa yritystä Jesseltä löytyy. Ja paljonhan tällä palstalla on asiaa, ja asiantuntemusta eri kanteilta, mitä on mukava lukea. Eikä palsta ole ”vinoilua”nähnytkään verrattuna mitä Agronetti oli ja on.

Pienet (ohuet)  taimet toipuvat jopa lähes täysin, vaikka niistä latva lähteekin. Kunhan tyveen jää silmuja tai jopa oksan alkuja. puu korjaa melkein ain atyviosan niin, että isona ei virhettä näe muualla kuin sahalla. Pahempi on, jos latva melkein katkeaa ja tököttöö sivullepäin vielä vuosikausien perästä.

Taimesta voi – jos se on sitten alkamassa muodostumaan pensaaksi tai tupsuksi, leikkoa sivujuonet pois. Männystä ina kuortakin myöten, mutta kuusen ja koivun kohvalla voi pikkutapin jättö olla paikallaan. Havupuu kestää leikkaamista pihkan ollessa liikkeellä, koivu kärsii mahla-aikaisesta leikkuusta.(Tulee värivikaa, jopa lahoaa)