Keskustelut Metsänomistus Kiistely pedoista

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 97)
  • Kiistely pedoista

    Susikeskustelu on kiihkeimmillään vaikka niiden lukumäärä on puolittunut vuoden 2005 (?) lukemista. Mutta mutta, alkaa vaikuttaa siltä, että on tapahtunut lähentymistä näkökannoissa. Se on hyvä.
    Olen omana kantana asiaan kertonut montakin kertaa etä petojen ihmispelkoa on pidettävä yllä ampumalla ihmisasuntojen läheisyydessä liikkuvat sudet.
    Kuitenkin saloilla elelevät on jätettävä rauhaan. Salametsästys on saatava loppumaan. Porojen parissa elantonsa hankkiville on korvattava petovahingot. Saavathan maajussitkin taloudellista tukea hyvinkin merkittävässä määrin, miksi ei sitten porotalous.

    Niin tuosta näkökantojen lähenemisestä, samalla kannalla mun kanssa näyttävät olevan Suorittava ja Taneli; ja on muitakin.

    Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, olen sitä mieltä että maamme olosuhteissa 500-700 suden määrä ei ole liikaa, suhteutettuna sorkkaeläinten määrään.

  • 6tukki

    ”Onko susien pitkäaikainen puuttuminen Brittein saarilta aiheuttanut sillä haittoja. Susia ei ole myöskään ollut mm. Islannissa ja Ahvenanmaalla. Osaisiko joku valaista meitä tässä asiassa?”

    Brittein saarilta, Skotlannista ja Irlannista sudet tapettiin lähes sukupuuttoon jo 1500 – luvulla ja aivan viimeiset 1700-luvulla. Islannissa ei susia ole juuri esiintynyt muualla kuin Edda-runoudessa (kirjoitettu 1100 – 1200-luvulla).

    Susien sukupuuttoon tappaminen ei ole aiheuttanut mullistavia muutoksia tai haittoja – tosin missään näistä maista ei ole hirviäkään (ainoastaan Saksan hirviä Brittein saarilla).

    Mitään yllämainituista maista ei voi verrata edes eläinkunnan kehityksen osalta Suomeen, ovathan Brittein saaret, Skotlanti, Irlanti ja Islanti eristyksissä olevia saarivaltioita.

    Puun takaa

    Tanelin kanssa täysin samoilla linjoilla.

    Metsäteollisuus valitettavasti supistuu maassamme, mutta vastaavasti tuo Anton pitää yllä omaa viihdeteollisuuttaan.
    Mitenkähän hirvien määrä mahtaa vaikuttaa kaupungeissa elävien ihmisten allergioihin? Suomi koki 60-70-luvuilla maailman nopeimman yhteiskuntarakenteen muutoksen. Väki muutti todella nopeasti maalta kaupunkeihin ja muihin taajamiin. Samaan aikaan aloimme syödä teollisesti valmistettuja ruokia ja niissä kaikkia mahdollisia ”sallittuja lisäaineita” ja elintarvikevärejä. Maito alettiin homogenisoida ja juomavetemme käsiteltiin yhä rankemmin. Järvien kaloista saimme elohopeat ja myöhemmin tsernobylit. Kylpyhuoneemme valloittivat aivan uudet kauneus- ja puhtaus-kemikaalit syrjäyttäen kolinat ja mäntysuovat. Polttoaineisiin tulivat uudet lisäineet.
    Jos Anton on sitä mieltä, että hirvet ovat nykyiset allergiat aiheuttaneet, niin siitä vaan. Kyllä tähän maailmaan hulluutta vielä mahtuuu!

    Puun takaa

    6-tukille: Myöskään Hollannissa ja Tanskassa eikä Etelä-Ruotsissa ole susia ollut, eikä ne ole saaria. Onko niissä maissa ollut haittaa susien puuttumisesta?

    6 m3

    Eräs tapa vähätellä susien vaarallisuutta on esitellä tilasto jonka mukaan sudet on Suomessa tappaneet ihmisiä viimeksi 1800-luvulla.
    Muuttuneessa tilanteessa, nyt kun susikantoja vaalitaan, lähestytään 1800-luvun tilannetta, jolloin susia oli paljon ja ne olivat tottuneet surmaamaan kotieläimiä.

    Lähde: Ase ja Erä

    Pohjois Amerikassa tutkijat ovat koonneet petojen surma ja raatelutöitä tilastoiksi.
    Runsaan sadan vuoden aikana 444 ihmistä on joutunut uhkaaviin kohtaamistilanteisiin, joita yhteensä on ollut 357. Kohtaamistilanteista 300 tapahtui ruskean karhun, siis saman lajin edustajan kuin Suomen karhun, kanssa.
    Karhu raateli näissä kohtaamisissa 122 henkilöä, joista kuoli 15.

    Varoituslaukaukset ei amerikkalaisen tilaston mukaan ole olleet kovin tehokkaita. Kohtaamisia, joissa varoituslaukauksia on ammuttu oli 58. Näistä keskimäärin joka kolmas varoituslaukaus karkoitti pedon.
    Muutamat karhut ja sudet ovat oppineet että laukaus merkitsee makoisaa teurasjäte ateriaa.
    Laukaus voi olla kutsu syömään.

    Lähde: Sports Afield lehti marras-joulukuun numero 2012.
    Lisää tuloksia löytyy Stephen Herreron kirjasta Bear Attacks.

    mehänpoika

    Palstalla kiistellään pedoista samalla kun Suomen Riistakeskus (tosiasiassa MMM) valmistelee hirvikannan hoitosuunnitelman lähettämistä lausunnolle eri ministeriöille sekä muihin haluamiinsa kohteisiin. Tämä sopii hyvin MMM:n tämän hetkiseen suunnitelmaan.

    Myös MTK on mukana valmistelemassa hirvikannan hoitosuunnitelmaa. Tuskin siinä metsänomistajien ja varsinkaan puuntuottajien ääni on riittävästi kuulunut. Petokeskustelukin on osaltaan vienyt ajatukset puuntuotannon turvaamisesta vähempiarvoisiin asioihin.

    jees h-valta

    Ei tarvitsisi edes keskustella hirvien ”hoidosta” kun annetaan vain petojen hoitaa hommansa ja lisääntyä hyödylliselle tasolle.

    6tukki

    ”6-tukille: Myöskään Hollannissa ja Tanskassa eikä Etelä-Ruotsissa ole susia ollut, eikä ne ole saaria. Onko niissä maissa ollut haittaa susien puuttumisesta?”

    Sekä Hollannissa että Tanskassa asukastiheys on sitä luokkaa, ettei susien luonnonvaraiselle elämiselle ole ollut edellytyksiä ainakaan puoleentoista sataan vuoteen (Tanskassakin viimeiset sudet hävitettiin 1700-luvulla). On vaikeaa kuvitella mitä haittaa susien puuttumisella olisi näille maille, koska on yhtä vaikeaa kuvitella elinvoimaista, luonnonvaraista susipopulaatiota näihin tiheään asutettuihin maihin.

    Puun takaa

    Miksi sitten Suomessa pitäisi hyväksyä sudet ihmisten asuttamilla alueilla? Susia on jopa siirretty idästä ja pohjoisesta Länsi- ja Etelä-Suomeen. Miksi meillä ei päde samat säännöt kuin muualla?

    jees h-valta

    Asuttu ja asuttu. Niissäkin on olennaisia eroja. Suomi on asuttu harvaan ja nuo muut erittäin taajaan. Täällä kyllä susipopulaation aukkoja piisaa ja ihmisasutukset tulevat vastaan lähinnä vaellusretkillä. Sudet mahtuvat Suomeen ja me mahdumme täällä asumaan ilman konflikteja yksinkertaisesti unohtamalla sudet kuten olemme unohtaneet karhutkin. Ja piste.

    Leevi Sytky

    Noinhan se on kuten Jees sanoo. Ihminen kykenee typerään laumakäyttätymiseen. Porukalla vihataan milloin mitäkin. Tällainen joukkopsykoosi ei parane yhä uusilla sudentappoluvilla. Silloin tällöin tapahtuvat susivahingot ovat sovelias peitetarina sille, että susijahti on yksinkertaisesti jännittävää, kiihottavaa ja kivaa.
    ”Metsästysvietti”, sanoi poliisi hiljattain selitykseksi yhdelle salakaadolle.
    ( Osittain lainattu Hesariin kirjoitetusta kolumnista.)

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 97)