VS2 hirvitalousalueen tilanteesta suorittava porras oli kiinnostunut. Suuri hirvitiheys ei ole haitta yksin metsille, vaan hirvillekin. Ensimmäisen sivun VS 2 kuva kertoo, että vuosikaudet hirvitiheys on ollut 6/1000 ha lähellä ja hirviä on ammuttu 2 / 1000 ha. Luulisi kannan räjähtävän kasvuun tuolla tiheys/saalistiheys-suhteella, mutta mitään ei tapahdu. Yleensä eläimet säätelevät lisääntymistä ravintotilanteen mukaan. Olisiko täällä jo tullut pää vetävän käteen ja naarakset laittaneet jalat ristiin, vaikka riistaneuvosto on käskenyt lisääntymään.

Viime vuonna taimikostani nousi ylös hirvi, jolla oli yksi sarvi, sekin kasvoi alaspäin. Puhisi kuin höyryveturi ja yski. Meni  muutaman kymmenen metriä ja kuola valui maahan asti. Taitaa liika hirvien määrä ja ravinnon niukkuus vaikuttaa hirvien terveyteenkin. Kuten edellinen vhp-linkki kertoo, ne syövät hirvienkin sapuskat loppuun.

”Erittäin selvästi vasojen teuraspainot ovat heikentyneet Varsinais-Suomessa (Pusenius 2012).Alueella, missä selvin vasapainojen pienentyminen on havaittu, hirvikantojen tiheydet ovat merkittävästi korkeampia kuin Varsinais-Suomessa keskimäärin.

Potentiaalisia syitä pienentyneiden vasapainojen taustalla voi olla useampia. Mahdollisesti korkeilla hirvitiheyksillä on osuutta asiaan heikentyneiden ravintovarojen välityksellä.”

https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/520240/rktltr2013_3.pdf?sequence=1&isAllowed=y

”Mitkä puulajit on vhp:n mieliruokaa ?”

Wikipedia: Sokerintuotantoalueilla sokerijuurikas on paikoin merkittävä osa syksyn ja alkutalven ravintoa. Talvisin männyn ja varsinkin katajan neulasilla ja vuosikasvaimilla sekä pihlajan, haavan ja pajujen oksilla on ravinnossa suuri osuus.Se myös kaivaa lumen alta ruohoja, mustikan ja puolukan varpuja ja jäkälää.

Suomessa ne selviävätkin talvisin paljolti metsästäjien suorittaman riistaruokinnan avulla.Ruokintaan käytetään eniten omenia ja juureksia, kuten perunaa, porkkanaa ja punajuurta sekä viljaa, heinää ja lehtikerppuja. 1990-luvulla suoritettujen kyselyjen ja laskentojen perusteella Suomessa on keskimäärin yksi ruokintapaikka kolmea peuraa kohden.”

Näin siis on yritetty torjua haitallisen vieraslajin leviämistä, ennen kannan räjähtämistä. Ottakaa järki käteen siellä Keski-Suomessa. Lopettakaa  ruokinta ja rauhoittaminen ruokintapaikkojen lähellä.

”Ruissalossa suojellaan tammia metsästämällä metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja

Metsästyksen tarkoitus on luonnonsuojelullinen.

Ruissalossa sijaitsee maamme laajimmat tammimetsät. Tammesta riippuvaisia eliölajeja tunnetaan satoja, joista monet ovat uhanalaisia. Tutkimusten mukaan pienten hirvieläinten laidunnus saattaa haitata sekä puuvartisten kasvien, kuten tammien, että ruohovartisten kasvien uusiutumista.

Valkohäntäpeura luokitellaan Kansallisessa vieraslajistrategiassa tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Metsästyksen tarkoitus on supistaa Ruissalon valkohäntäpeurakanta mahdollisimman pieneksi.”

Tammi kovalehtisenä puuna ei  ole valkohäntien ruokalistalla ensimmäisenä. Silloin on syöty jo mieluisimmat. Ruissalo on sitten ainoa lounaisrannikon saarista jonka monimuotoinen luonto aiotaan säilyttää.

Tuolla edellä olis linkki Jumon saareen, jossa ELYn poikkeuslupaa ei ole. Saaren luonto tuhotaan.

”Lisääntyneet männiköiden hirvieläintuhot on varmaan sitten osin vhp:n kannan vahvistumisen seurausta..”

Valkohäntäpeuran taimikkovahinkoja lisäävä vaikutus tulee osin epäsuorasti. Kuten edellä nähtiin, valkohäntäpeura käyttää metsässä pääosin samaa ravintoa kuin hirvi. Hirvien taimikkosyönti kohdistuu tällöin voimakkaammin haitallisimpaan tapaan, koivun ja männyn latvan katkomiseen, koska valkohännät syövät alempana olevaa hirvien ravintoa.

Jos ajatellaan ravinnon kulutuksen menevä eläimen painon mukaan, niin noin neljä aikuista valkohäntää käyttäisi saman ravintomäärän kuin yksi aikuinen hirvi.

Hirvieläintavoitteet pitäisi tietysti asettaa käytettävissä olevan ravinnon mukaan. Jos pidetään ylärajana 4 hirveä tuhannella hehtaarilla, niin valkohäntäpeurojen tulon alueelle pitää laskea hirvien määrää. Neljä valkohäntää laskee hirvien määrää yhdellä.

Mahdollisia yhdistelmiä ehdottomaksi maksimiksi olisi esimerkiksi 1 hirvi +12 valkohäntäpeuraa tuhannella hehtaarilla, tai 3 hirveä + 3 valkohäntää. Eräs ei-varsinais-suomalainen nimimerkki kehui VS-EH hirvitalousalueen tilannetta hyväksi, koska siellä on hirvitiheys 2,3 /1000 ha. Alueen pohjoisosa on kuitenkin maan korkeimman vhp -tiheyden aluetta, ja keskimääräinen tiheys varmaan ainakin 40 /1000 ha. Laidunnusvaikutus on siis samaa luokkaa, kuin 12 hirveä tuhannella hehtaarilla, ei hyvä.

Varsinais-Suomen saaristossa, joka on osin karua ja kallioista ravintoresurssien rajallisuus näkyy valkohäntien lisääntymisen myötä haitallisesti hirvikannassa, esimerkiksi kaksosten määrän putoamisena. Hirvien kaksosprosentti metsästettävässä kannassa on koko maassa Lappia lukuunottamatta noin 40-50%. Kaksosprosentti VS2:n metsästettävässä kannassa oli 2000-luvun alussa noin 50%, nyt valkohäntien lisääntymisen jälkeen enää 23%.

Hirvitiheydessä kuitenkin on asetettu tavoitteeksi 5,5 / 1000 ha, vaikka Turun saariston riistanhoitoyhdistyksen aluella saalismäärän perusteella voi arvioida, että valkohäntiä olisi noin 10-kertainen määrä hirviin nähden ja kokonaislaidunnusvaikutus tällöin samanlainen kuin 20 hirvellä tuhannella hehtaarilla. Ravinto ei riitä, taimikoita ei voi perustaa. MTK suosittelee jatkuvaa kasvatusta rannikolle, vaikka taimet eivät kasva jatkuvasti, ne eivät kasva lainkaan. Saaristo ei ole merkittävää puuntuotantoaluetta, mutta sama ilmiö on alkanut näkyä myös rannikolla. Luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen on järkyttävin seuraus.

Ruokinta talvella tietysti tasaa laidunnuspainetta. Parasta olisi ympärivuotinen ruokinta ja ruokintapaikan ympärille kietaistu riista-aita, eikä päästettäisi elämiä välillä taimikoihin, viljelyksille, puutarhoihin, pihoille ja maanteille tekemään tuhoja ja levittämään punkkeja.