Keskustelut Metsänhoito Kettu on tehokas myyränsaalistaja

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 71)
  • Kettu on tehokas myyränsaalistaja

    Seurasin päivällä keittiön ikkunasta, kun kettu saalisti viereisellä heinänsänkipellolla myyriä.

    Kellotin ajan siitä, että kuinka kauan ketulla menee saalistaa ja syödä 10 (kymmenen) myyrää. Aikaa meni 13 minuuttia.

    Tuttu biologi oli ollut lapuan myyrätarhoilla järjestämässä koetta (metlan otso huitu ei ole ollut silloin paikalla), jossa oli verrattu lumikon, kärpän ja ketun tehoa myyränpyynnissä.
    Kokeessa oli laskettu hehtaarin kokoiseen myyräpitävään aitaukseen 10 myyrää ja lumikko, 10 myyrää ja kärppä ja vielä 10 myyrää ja kettu.
    Lumikolta oli mennyt 2 viikkoa, kärpältä viikko ja ketulta alle tunti löytää, tappaa ja syödä myyrät.

    Huitu & kumppanit olivat tulleet vakuuttuneeksi siitä, että lumikko on ylivertaisen tehokas myyräntappaja.

  • Timppa

    Etenkin ketunpoikaset ovat loppukesällä ilvekselle helppoa saalista. Poikue liikkuu harvassa laumassa ja pitää yhteyttä huutelemalla. Mikä sen helpompaa ilvekselle, kun käydä nappaamassa paisti, joka kertoo sijaintinsa.

    A.Jalkanen

    http://www.suurpedot.fi

    ”llves on lihansyöjä. Sen saalisvalikoima on hyvin laaja pikkujyrsijöistä ja linnuista peuran ja poron kokoluokkaan. Suosittua ravintoa ovat jänikset ja valkohäntäpeurat sekä Lapissa porot.”

    Bodil Elmhagen, Gilbert Ludwig, Steve Rushton, Pekka Helle ja Harto Lindén. Top predators, mesopredators and their prey: interference ecosystems along bioclimatic productivity gradients
    Journal of Animal Ecology 79:785-794

    ”Lisäksi olimme kiinnostuneet, miten ekosysteemin tuottavuus vaikuttaa lajien välisiin säätelymekanismeihin. Tulokset kertoivat, että tuottavuus (bioclimatic productivity gradient) vaikuttaa myönteisesti ilveksien, kettujen ja jäniksien alueellisiin tiheyksiin, ja jänistä lukuunottamatta myös ajallisiin muutoksiin. Primäärituotannon vaikutus oli voimakkainta kettuun. Näin ollen primäärituotanto muokkaa laijen välisiä säätelymekanismeja. Tutkimussalueen koillisosassa (Kainuu), missä primäärituotanto on Etelä-Suomea niukempaa, kettukanta on jo suurpedon säätelemä (top-down regulation), kun taas Etelä-Suomessa primäärituotanto säätelee edelleenkin kettujen määrää (bottom-up regulation). Tulos tarkoittanee sitä, että karuimmassa ympäristössä ns. ”top-down”-säätely toteutuu alhaisemmissa suurpetotiheyksissä kuin tuottavammassa ympäristössä.”

    Toisin sanoen, ’alueellisesti’ ilmeisesti tarkoittaa, että Kainuun korkeudella ilves voi säädellä kettutiheyttä. Etelässä ilvestä ei ole ollut vielä niin paljon että siitä olisi ketulle haittaa.

    Tämä vaikuttaa melko uskottavalta väitteeltä, eikä ole omani.

    Niko

    Puuntakuinenhan kerroit korholassa, että teilläpäin on enemmän ilveksen kuin ketun jälkiä.
    Silloin myyrätuhot ovat täysin selviö.
    Lähetetty: 26.11.2013
    Lähettäjä: Anton Chigurh

    A.Jalkanen

    Aivan oikein Timppa, muutkin tekijät vaikuttavat kettukantaan. Muun muassa kaatopaikkojen vähenemistä ja niiden parempaa hoitoa (vähemmän ruuanjätteitä ja vähemmän rottia) on pidetty yhtenä syynä ketun vähenemiseen. Kapin esiintymisfrekvenssiä en tunne, mutta se lienee vähäisempi nyt kun kettukanta on harvahko. Ketun pääsaalista myyrää on ollut vaihtelevasti vuodesta toiseen, mutta yleisesti ottaen enemmän kuin aiemmin, eli ravinnon puute metsässä ei riittäne alenemisen syyksi. Eliminoisiko ilves ketut reviiriltään, kuten susi eliminoi koiran? Ilveksen reviiri on sen verran iso, että epäilisin ketun ovelana eläimenä pystyvän väistämään saalistajan useimmissa tapauksissa. Poikkeuksena sairaat yksilöt ja pennut.

    Metsästäjien TAVOITE on ollut nimen omaan kettukannan alentaminen – metsäkanalintujen elvyttämiseksi. Kuten on huomattu, metsäkanat eivät ole elpyneet, paitsi hieman viime vuosina, kun on ollut hyviä marjavuosia ja lämpimiä kesiä.

    Kertauksen vuoksi. Kettu on harvinaistunut monilla keskisen Suomen alueilla tehostetun metsästyksen vuoksi: Etelä-Häme, Pohjois-Häme, Etelä-Savo, Keski-Suomi. Näillä alueilla PITÄISI siis olla nähtävissä metsäkanalintujen elpymistä JOS ketulla olisi siinä osuutta.

    abietis

    Lumikko ainakin on harvinainen.
    Vaikka en väittänyt ketun harvinaistuneen, kettua en ole haistanut useaan vuoteen, vaikka aiempina vuosina ketunpesät tuoksuivat leudolla (kevättalven)tuulella useinkin. Jälkihelmet hangella ovat kaunis ja kadonnut näky.

    Uskoakseni kettu ei ole niin suuri tuholainen kuin supi joka ei juuri taida pakenevaa saalista saada kiinni.

    Pihapiirissä ja pelloilla liikkuvat ketut ja niiden jäljet ovat kyllä harvinaisia.

    Ilveksen jälkia sensijaan tapaa.

    Siis tappotyö on metsänomistaja-metsästäjän kohdistettava ilveksiin, jotka eivät jyrsijoitä syömällä elä.

    Jäniksistäkään ei juuri ole metsänomistajalle haittaa paitsi puutarhassa.

    Tarkoitus on että taimituhot minimoidaan luonnonmenetelmin.

    Tässähän näitä ilmiöita joiden takia metsästäjät ja metsän omistajat eivät pääse asialliseen keskusteluun.
    Minun on helppo laukoa itsekseni totuuksia molemmille rooleilleni.

    Anton Chigurh

    Abietis on näköjään joensuusta.

    Pohjoiskarjalassa on kettujen runsausindeksi ollut RKTL:n mukaan 1990 vielä 130. Sinä vuonna nostettiin kettujen tappomäärä ihan uudelle tasolle. Kun niitä siihen asti tapettiin luokkaa 20000 vuodessa, on niitä tuosta lähtien koko ajan hupenevasta kannasta tapettu vuosittain 60000. Tällä hetkellä pohjoiskarjalan kettujen runsausindeksi on 26, eli viidesosa vuoden 1990 tasosta.

    Aukusti

    Antonin havainto on niin selvä opetus, että nyt pitäisi epäilevien Tuomaidenkin alkaa vähitellen uskomaan ketun olevan hyötyeläin.

    Aikaisemmin olen kertonut aukollani ketun toimineen myyrien hävittäjänä hyvin tehokkaasti.

    Havaintoni tein useana aamuna jälkien perusteella vähän lumen aikaan. Kettu oli partioinut äestysvakoja pitkin ja aina välillä hypännyt vakojen väliin kaivelemaan sammalikossa.

    Minkäänlaisia taimivahinkoja ei tullut tässä useamman hehtaarin aukossa.

    Niko

    Niinhän se on Aukusti.

    Sataan kertaan on todettu että tuhot ovat erittäin paikallisia. Taimikon toinen puolisko voi olla syöty ja toisessa puoliskossa ei mitään vaurioita. Muistetaan käydä kertomassa sille ketulle, että menee välillä sinne myyräiseen puoliskoon syömään. Jos se on ollut siellä tuhosta vapaalla puolella alunperinkään syömässä.

    Sataan kertaan on todettu, kerran jopa oikein tutkijan voimin, että myyräsyklin huippuun pienpedot ei ehdi. Petojen kanta kasvaa myyräkannan kasvun perässä, ja pienenee kun myyräkannat hupenevat tauteihin, ruuan puutteeseen tms. Kun ei vakauta niin ei vakauta.

    Paikallistasolla, tilatasolla, ja itseasiassa metsälökuvion sisällä ongelma voi olla hankala. Siis paikallisesti. Jos se kettu ei mene siihen puolen hehtaarin ongelma-alueelle, niin se kettu pitää varmaankin sitten sinne jostakin siirtää. Hip hei!

    Tilastot ei löytyneet tähän hätään, mutta tuo myyräongelma on kovin marginaalinen tämän metsäklusterin sisällä. Silti se on saanut suhteettoman suuren painoarvon yhden henkilön angstien takia. Ne angstit ei näytä liittyvän itseasiassa myyräongelmaan laisinkaan vaan joihinkin henkilökohtaisiin kaunoihin. Asioiden käsittelyn sävykään ei ole aina ollut ihan sieltä korrekteimamsta päästä.

    Aukustille hyvä, että kettu on pitänyt myyrätuhot poissa. Toivotaan että se pitää ne tuhot loitolla myös silloin kun myyräkanta taas ”räjähtää”.

    Edit: kerran tutkijan voimin, ei sentään sataa kertaa..;)

    Gla

    Niko: ”Sataan kertaan on todettu, kerran jopa oikein tutkijan voimin, että myyräsyklin huippuun pienpedot ei ehdi. Petojen kanta kasvaa myyräkannan kasvun perässä, ja pienenee kun myyräkannat hupenevat tauteihin, ruuan puutteeseen tms. Kun ei vakauta niin ei vakauta.”

    Tuo pitää paikkaansa. Mutta kettukanta ei ole luonnollisella tasolla syklin missään vaiheessa. Kanta on alempi, koska kettuja metsästetään. Tämä on kai pointti, jota Anton yrittää sanoa.

    Anton Chigurh

    Lähetin viime talvena sihteerini välityksellä seuraavan kysymyksen niinsanotun biotieteiden nobelin saaneelle ilkka hanskille, joka on alan ylivoimaisesti siteeratuin tutkija suomessa:
    ”Mitä myyräsyklille tapahtuu, jos yleispetojen kuten ketun yksilömäärää lisätään nykyisestä metsästyksellä alennetusta tasosta?”

    Ilkka hanski vastasi:
    ”Yleispedoilla on vakauttava vaikutus: jos niiden määrää lisätään, myyräsyklin amplitudi (huippujen ja aallonpohjan ero) pienenee.”

    Myös huitu ja henttonen saivat saman kysymyksen. huitun vastaus:
    ”…yleispedoilla, olkoon niitä kuinka paljon tahansa, ei ole aallonpohjaa loiventavaa vaikutusta.”

    Tuohon henttonen vielä lisäsi ja täydensi: ”Saamamme palautteen perusteella aika moni on jutun tajunnut, mutta eivät tietenkään Antonin kaltaiset mielisairaat.”

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 71)