Keskustelut Tekniikka Kestävämpi metsurin mitta

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 35)
  • Kestävämpi metsurin mitta

    Ennen kaikki oli paremmin… tai ainakin metsurin mitat tuntuu olevan. Nykyisissä niin ohut nauha, että menee helposti taitokselle ja katkiaakin turhan helposti. Kokemukset Oregonin mitoista (2kpl).

    Olen yrittänyt katsella parempia, mutta taitavat kaikki olla suurinpiirtein samasta tehtaasta kotoisin.

    Onko tietoa, mistähän saisi parempia? Seuraavaksi taidan silmäillä olisiko missään kaupassa Kiinalaista mittaa, jos niissä olisi nauha paksumpaa peltiä.

  • Jätkä

    Paulika. Jätkä korjaisi mittasi ilmaiseksi, jos olisi ne pihdit ja niittejä, mutta eläkkeelle päästyäni en ole enää sellaisessa työssä, että voisin ”Firman piikkiin” tehdä tuollaista. niitit eivät maksa oikeastaan mitään, hyvät pihdit ovat arvokkaat. Sahakauppiailla on ollut korjausvehkeet, ja palvelu on hiljaisena aikana nimellisellä hinnalla OLLUT. MHY:llä on ollut mitan korjausvehkeet, samoin esin UPM:llä

    Svedu petturi. Kun sahaillaan kymmeniä runkoja / päivä, ja jokaisesta rungosta tulee 2 – 5 tukkia, niin mittaa ei käydä hakemassa kierähtäneen pöllin alta, vaan se nypätään irti ennenkuin aletaan pölliä katkaisemaan. Sen tuloa pitäisi seurata niin, että terä pysähtyy silloin, kun mitan pää on parin metrin päässä. Minä pidän jousta aina niin kireällä että tempaistessa koukku lennähtää monta metriä lähemmäksi. Näin mitta tulee lujaa koteloonsa ja jos koukku tarttuu oksaan tai alle kymmensenttiseen pölkkyyn, se tulee sieltä vauhdilla. Sitä kannattaa väistää, se nimittäin tekee kipeää.

    Kuminen iskunvaimentaja on kyllä pakollinen mitan alkupäässä, yleensä teippaan sen n. 15 sentin päähän koukusta. Tällöin mitan pää jää sen verran ulos kotelosta, ja sen saa perskankun kohdalta hyvin käteen, ei tarvitse kaivella kelalta sitä kouraansa.

    akkli

    Uittokalusteelta löytyy mitan alkupään muovinauhoja,eikä hinta ollu kummoinen.Tilailin parit nauhat ja mittanauhan myös ilman koukkua ja härpäkkeitä ,edullinen oli.Niittaushan ei ole mitään yliluonnollista hommaa,niin niittejäkin sai 100 kpl ”säkeissä” liekö ollu nelisen euroa ja riittää puolelle valtakuntaa ainakin.

    paulika

    Kiitoksia kaikille rohkaisevista kommenteista korjata mitta itse. En ole mikään mekaanikko, mutta yhtä sun toista sitä tullut raplattua vaihtelevalla menestyksellä. Mopon moottoriremontissakin aikoinaan jäi pari ratasta yli, kun sen kasaan parsin. No, kyllä niillekin sitten paikka myöhemmin löytyi.

    Pannaan niitit tilaukseen ja katsotaan sitten miten käy. Eipä siitä nyt korkealta putoa, vaikka korjaus ei seuraavaa 10:tä vuotta kestäisikään.

     

    Nimetön

    Ihan jesarilla voi liittää mittanauhan kun laittaa pätkän vanhaa nauhaa katkoksen päälle.

    Saksimallisen kun kiinnittää vinoon n. 45 asteen kulmaan tai edelliseen pölliin(vamistaa että pysyy) irtoaa  sitten hyvin.

    Jätkä

    isänmaanparturi. Jesari on aivan liian paksua – varsinkin jos siihen laittaa vielä tukipalan. Nauhaan syntyy patti, joka ei kulje kunnolla kelalle. Hätätilanteessa olen käyttänyt lujaa teippiä, mutta vain hyvin ohuelti ja etupäässä kummallekin puolelle pituus-suunnassa n. max 10 sentin liuskat, sitten yksinkertainen kierros liitoksen päälle.

    Illalla korjataan kotona. Kerran jouduin liittämään mittanauhan kiinnelaastarilla, joka oli ensisidepakkauksessa.

    Nauhassa ei ole tarvetta olla mitään ylimääräistä, siksi paikkauksessa käytettyjen niittien päät pitää naputella aivan ihonmyötäisiksi.

    Nimetön

    Niitti hommasta luovuin kun opin teippaa.Siis kotona nimenomaan.Ensin teippi pöydälle liimapuoli ylöspäin ja siihen painaa liitettävät j.n.e.Savottalla repussa oli varamitta. Parin kolmen liitoksen jälkeen nauha meni vaihtoon.

     

    Raimo Styhr

    Saksimallin koukku 47 vuoden kokemuksella on parhain. Koukku pitää silloin tällöin teroittaa ja tarvittaessa uusia (joskus mittanauhakin). Pitää opetella irroittamaan mittanauha peukalo-etusormiotteella (kynäotteella). Teroitettu saksikoukku pitää myös jäisessä puussa toisin kuin ”kippimalli”. Älä kierrä mittanauhaa käsivartesi ympäri irroitusvaiheessa, niin tekevät vain väärin opetetut/väärin oppineet.

    Metsä Kuusela

    Minulla on tuo Jätkän mainitsema Sandvikin mitta käytössä edelleen. Hyvin on kestänyt. Muistaakseni vuonna 1993 teini ikäisenä ostin, kuten ensimmäisen sahankin. Ollut ammattikäytössä parikymmentä vuotta. Alkupäästä katkeillut useamman kerran vuosien saatossa. Varamitta mukana, ja poikkeaminen paikallisessa sahaliikkeessä, jossa pihdit, ja hetki niin taas pelittää. Suurin osa nauhaa on vielä alkuperäistä, joten huonosta laadusta ei voi moittia.

    Jätkä

    Raimo Styhr. Mistä ja miksi irroitat mitan ”kynäotteella”?

    Mittahan on siellä tukinmitan päässä kiinni? Et kai tallusta sinne, viiden metrin päähän irroittelemaan koukkua tyvestä ja taas takaisin siihen katkaisukohtaan?

    Toki koukun teroitus pitää tehdä järjen perusteella. Tehtaan ”teroitus” on vain rälläkällä katkaistut piikit. Saksikoukku on tuunattava, eli teritettava oikein, varmistettava, että koukku ei lennä hankeen nykäistessa, naihan pää on teipattava hyvällä teipillä, iskunvaimentaja teipataan oikeaan paikkaan. Nauha pannaan kiinni niin, että se varmasti pysyy – ja irroitetaan niin, että se varmasti irtoaa, eli kertarepäisyllä.

    Raimo Styhr

    En tallusta tyvelle, vaan teen runkoon katkaisumerkit karsinnan edetessä. Aivan oikein, nauha on osattava kiinnittää siten, että se irtoaa kepeällä nykäisyllä mutta pysyy kuitenkin tyvellä kiinni karsinnan edetessä.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 35)