Kantokäsitteluaineen peittoa kannattaa käydä itse tutkimassa hakkuun jälkeen. Itse olen huomannut, että pienemmät kannot jäävät helposti vain osin käsitellyiksi, niiden osalta se osakin voi kuitenkin riittää.

Hyvin se näyttää pysyvän väri kannon päässä ,ainakin jos ei sada hakkuun aikaan.   Keskellä isoa kantoa pyöreä korea täplä ja reunat puhtaat. Siitä voisi tehdä vaikka valmiin maalitaulun , kun sahaa kiekon irti.

No ei se väri häviä päivässä sieltä kannon reunoiltakaan jos olisi sinne suihkutettu.  Korjuun jälkeen heti kävin alueen katsomassa läpi.  Muuten oli tehty ihan hyvin kantojen suojaus mutta isoimpiin kantoihin ei ollut riittänyt tököttiä kuin keskelle.  Kuusella  ei ole erillistä  sydänpuuta kuten  männyllä.

No ei voi olla niin iso ero kuin oli. Selvä raja tummanvioletti väri  ja ulkoreuna aivan puhdas puu ilman mitään väriä tai pinnan muutosta. Jokin ero siinä olisi käsittelemättömän ja käsitellyn välillä.  Eikä kuusella ole sydänpuuta ensin 45 cm ja sitten 20 cm (lpm yht.) ulkoreunalla erilaista puuainesta.

Urearuiskutus ei tee” maalitaulua”. Vajaa ruiskutus näkyy siten ,että väriä ei ole tullut yhdelle reunalle reunaan asti tai ruiskutusreiän ollessa tukossa jää johonkin kohtaan kantoa valkea puolikaari. Näin tapahtuu ,kun urea levitetään laipan kautta.

Kyllä siellä ulkokehälläkin ureaa on sama määrä ,vaikka kannon keskiosa värjääntyy tummemmaksi. Pieniin runkoihin osuma saattaa olla joskus huono.