Ainakaan raha ei näytä ratkaisevan hirviongelmaa. Sellaiseen johtopäätökseen tulee, kun selailee valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) vuonna 2005 tekemää raporttia maamme hirviasioiden hoidosta. Siinä lukee, että ”hirven aiheuttamat yhteiskuntataloudelliset kustannukset vaihtelevat vuosittain 130-175 miljoonan euron välillä. Tästä pääosa muodostuu laskennallisista liikennevahingoista”. Nämä eivät kata kuitenkaan läheskään kaikkia vahinkokuluja, koska esim. ruttautuneet autovahingot maksavat autoilijat nykyisin Kasko-vakuutuksissaan tai pitää kipeinään.

Metsätaimikoiden osalta vahinkotilanne jatkuu ilmeisestri ennallaan. Kun perustetaan lähes yksinomaan paremmille maille vain kuusentaimikoita, vähenee hirvien talviravinto, jolloin nyt perustetut vähäiset männyntaimikot joutuvat talvella entistä kovemman hirvikulutuksen kohteeksi. Istutetut koivun taimet eivät ole täysin turvassa hirviltä edes pihan ympäristössä.

Näyttäisi siltä, että hiviporukat MMM:n tuella suhmuroivat hirvikannan säätelyn. Siis metsästäjien ehdoilla sitä toteutetaan. Epäilen Suomessa lisääntynyttä mafiaa. Metsätalous 3/2012 sivulla 4 on Martti Linnan selostus ko. asiasta:
”Mikään ala ole turvassa hyvä veli -verkostolta. Yleisempiä korruption muotoja ovat virka-aseman väärinkäyttö tai törkeä virka-aseman väärinkäyttö. Myös metsäalalla vaanii vaara …”

Edellä kirjoitinkin, että sinun mielestä kantaa ei tarvitse alentaa metsästämällä. Se on eri asia kuin pelkkä hirvien metsästäminen. En siis ole laittanut sanoja suuhusi. Sinä ainoastaan kuvittelet niin.

Tässä yhteiskunnassa asiat nyt vain menee niin, että jos halutaan luoda jollekin asialle riittävät edellytykset, pitää siihen vaikuttaviin asioihin puuttua. Jotta nykyisin metsänhoidossa vallitsevalla tavalla olisi edellytykset onnistua taloudellisesti, edellyttää se tiettyä sorkkimista metsätaloudelle ongelmia aiheuttaviin tekijöihin. Luonnollisesti haittoja pitää siis vähentää. Asia on periaatteessa sama kuin vaikkapa liikenteen aiheuttama melu. Jos melu alkaa haitata asutusta, on syytä rakentaa meluvalli. Olisi epärealistista pyrkiä vähentämään liikennettä melun vähentämiseksi. Aivan sama pätee sinun ajatuksiisi metsän kasvattamisesta ilman taimikoita, koska vain realististen keinojen käyttöä on syytä harkita. Siinä olet kyllä oikeassa, että hirviltä loppuu ruoka ja siten kanta alenee, mutta niin loppuu myös edellytykset kilpailukykyiseltä metsänhoidoltakin. Harsimalla ei vanhan kuusikon tilalle saa kasvatuskelpoista männikköä tai koivikkoa aikaan ainakaan ilman, että voidaan puhua taimikoista luopumisesta.

Metsässä ”voi kokeilla”-tyyliset jutut metsänomistajatasolla ovat aika arveluttavia. Jos nyt istutan vaikka siperianpihtaa ja saan aikaiseksi hyvän taimikon, ensimmäiset merkit onnistumisesta tai epäonnistumisesta saan ehkä silloin kun on aika luopua metsistä. Toisaalta kokeilut pitäisi tehdä isommassa mittakaavassa, jotta niistä voisi joskus olla iloa. Pieni erikoisempaa puulajia oleva kuvio tuskin on kiinnostava ostokohde kenellekään, ellei sitten kelpaa massapuuksi kuusen tai männyn sekaan. Isommassa kohteessa taas riskit kasvaa, joten itse jätän tällaiset kokeilut Metlan murheeksi.

Nyt on ”kokeiltu” yli 40 vuotta metsästäjien säätelemää hirvikantaa. Metsästäjät ovat toteuttaneet ”ylhäältä” annettuja ohjeita. Ohjeeet eivät ole toimineet. Hirvikanta on pysynyt koko kokeiluajan sekä liikenteen että puuntuotannon kannalta liian suurena.

Aika-ajoin hirvikanta on riistäytynyt aivan hallitsemattomaksi, jolloin vahingot ovat muodostuneet sen mukaisiksi. Vahingot siis seuraavat hirvikantojen koon mukaisesti. Tämän todistamista on ollut koko ajan haittaamassa hirvikolareiden tilastoinnissa ja metsätaimikkovahinkojen arvioinnissa on 1-4 vuoden viive. Se puolestaan on haitannut hirvenpyyntilupien oikeasuuntaista mitoitusta.