Millähän aikataululla nuo makkaratikkumetsien kasvatusohjeet siirtyy valtakunnallisiksi suosituksiksi.

Kysäisin vähän konemiehiltä innovaatioista. Istutuskoneella aikoinaan urakoinut kertoi, että jos poltettava rahaa on, hän polttaa sitä mieluummin saunan pesässä kuin keväisillä istutustyömailla. Kiitettävää jälkeä muokkauksilla tehnyt kaveri osti viimeisen energiapuuhuuman alkuaikoina nipistelijäkouran tarkoituksenaan jatkaa talvella kaivurin työaikaa savotoimalla energiapuuta. Niistä metsistä ei kuulemma löytynyt ”oravaa haukuttavaksi”. Muokkauksissakin on sopimuskausi nyt katkolla. Aikoo laittaa kaivurin telakalle. Parinkymmenen vuoden kiikkuminen kannokoissa nykyisellä katteella ja toihin tulleilla uusilla vaatimuksilla kuulemma riittää hänelle. Itse etsin ja suunnitelmat tein työnantajan pyynnöstä viimeisinä työvuosinani taimikonhoidosta kitkijäkoneelle. Vaatimukset olivat aika tiukat ja rajaavat, kasvatettavan puuston pituus alle metri, kivennäismaata ja työaika näkyvyyden parantamiseksi ennen lehteen puhkeamista. Otin muutaman kuvion laikkumätästettyä kuusentaimikkoa. Taimilla oli niin vähän kasvukausia, että kunnollinen juurtuminen oli vielä kesken. Jos vesakkoa oli enemmän, koko mätäs taimineen tahtoi lähteä mukaan. Aikainen kevät työaikana aiheutti sen, että maasto oli vielä vähän kelirikossa. Vähänkin kosteammilla kohdilla tahtoi tulla ”kunnostusojitus” samalla. Vajaan parinkymmenen metrin välein oli kaksi ojaksi luokiteltavaa raidetta.

Energiabuumin alkuaikoina ei koneellisista taimikonhoidoista puhuttu halaistua sanaa. Giljotiineja kehitettiin puhtaasti energiapuun korjuuta varten. Kohteina teiden varret ,peltojen reunat ja vajaatuottoiset vähäarvoista puuta kasvavat kohteet. Niitä ei tullut tarjolle riittävästi tarpeisiin nähden joten toimintaa pyrittiin laajentamaan pitkäksi menneiden nuorten metsän kunnostuksien avulla. Tarkoitus oli poistaa hoitorästejä kemerakohteiden huonommasta päästä . Pian oltiin kuitenkin vonkaamassa kalustoa jo varsinaiseen taimikonhoitoonkin . Siinä vaiheessa mopo karkasi käsistä ja energia-ajatus suistui sivuraiteille , jossa se on joidenkin mielessä sitkeästi edelleen. Jätettiin tyystin huomiotta ,että laite kun laite tarvitsee risuja huomattavasti jäykempää tavaraa kitusiinsa, jotta toiminta on kannattavaa. Koneen palstalle tekemät raiteeet taimikkovaiheessa  eivät pelottaneet lainkaan ,vaikka pienetkin painumat normiharvennuksissa aiheuttivat valtavan äläkän. Korjuuseen saatu kemeratuki pyyhki kerralla pois kaikki synnit.

Tuo nostokoukun tarina tuntuu tutulta. Yrittäjä joutuu pakosti karsimaan huonosti tuottavia rönsyjä menestyäkseen. Ensimmäisinä listalle ilmestyi heikkoa taloudellista tulosta tekevä energiasektori. Nipsuttimet ja kantojen nostoon tarkoitetut kaivurit laitettiin kiertoon. Nipsuttimien kohdalla työmaat alkoivat olla järjestään sopimattomia taloudellisessa mielessä. Ei ihan riitä ,jos työstä saatava korvaus kattaa hädintuskin kuljettajan palkat ja polttoainekulut ( suora lainaus yrittäjän suusta). Kaivurit olivat puolestaan kuvioiden pienuudesta johtuen enemmän lavetilla ,kun oikeissa töissä sen lisäksi ,että kolvi sai olla alituiseen kuumana paikkailtaessa rankassa työssä syntyneitä vaurioita. Kuskien selkävaivat tämän lisäksi vauhdittivat monen kaivurin siirtymistä toisiin hommiin .

Tunnen muutaman isännän ,jotka hankkivat traktoriin energiakouran. Tositoimiin niistä ei monestikaan ollut. Kaksi eri isäntää nosti käpälät ylös jo pelkkien tienvarsien siistimisen kohdalla. Ne työmaat kävin tekemässä vähän isommalla kalustolla. Yksi isäntä ei saanut edes puretuksi  ostamaansa kouraa tehtaan pakkauksesta kahteen vuoteen. Oli sitten kovasti vailla työpanostani omien pelllonreunojensa siivoamiseen. No eipähän kuluneet maalit uudesta kourasta.

Huonot kokemukset tuntuivat olevan energiapuun korjuuseen luppoaikoina erikoistuneella kaivuriyrittäjälläkin. Oli kuulemma ensimmäinen ja viimeinen energiapuukoura hänen kohdallaan . Tekee hommia niin kauan ,kun vehkeet pysyvät kasassa. Uusia ei aio hankkia.

Virheostoksen myönsi aulliisti sekin isäntä tehneensä ,joka hankki traktoriin energiapuukouran hoitaakseen taimikot sillä raivaussahan sijaan. Huonostihan siinä kävi ja nyt samainen isäntä puhuu innokkaasti raivaussahan puolesta ja ei vain puhu ,vaan myös käyttää sitä sahaa. Energiapuukouralla ei ole pystytty siistimään edes metsäteiden reunoja .

Niin…se jäi vielä mainitsematta ,että useita kertoja kunnostaessani nuoria metsiä palstan lähellä oli satoja metrejä vankkaa lepikkoa ja muuta ryönää kasvavia peltojen reunoja ja teiden varsia- oikeita huippukohteita energiapuuksi. Niitä varten laitteet oli alunperin suunniteltukin. Kun otin aiheen puheeksi ostotoimihenkilön kanssa ,hän totesi ,että niihin ei kosketa ,kun eivät ole kohteena kemerakelpoisia….

Suorittavan nauha ei kulu loppuun vaikka aika on rajusti erilainen hänen analyysiensä tekoaikoihin varraten. Ja toinen asia joka ei hänellä näytä menevän millään jakeluun on että täällä Satakunnassakin toimii e-puuyritys nimeltään Kumeko Group jota ei enää pieneksi voi sanoa vaikka millaista hakua tekisi. Alkuun puhdas e-puuyritys joka on röhistynyt oikealla toimintatavalla kokonaiseksi energiasektorin huolitsijaksi Satakunnassa. Samalla ohessa myy ainespuuta varmaan lähes sahojen tahtia. Ostaa nimittäin kyllä leimikon kuin leimikon ja hyvin kilpailukykyiseen kurssiin. Juuri e-puu on se ratkaiseva ero muihin ostajiin. Kun siitäkin maksetaan asiallinen hinta on helppo puunmyyjän ymmärtää pari euroa pienempi ainespuun hinta. Kokonaishinta viivan alla ratkaisee. Minä en ole heitä ainespuun ostajana vielä käyttänyt mutta esim. viimeksi haapalatvusmassasta maksoivat enemmän suhteessa kuin Metsä-Group runkotavarasta. Siis muuntokerroin huomioiden. Puhtaasti kuutiohinta oli parempi. Ja kaikenhuipuksi he vielä keräsivät maastosta kasat jotka M-G oli puinut pyynnöstäni. Se keruu kuului heidän tarjouksensa kuutiohintaan. Olisi ollut aika hupaa jättää neljän tuhannen euron rahakasat sinne mätänemään. Sama kuin olisi mennyt iltasella aina jonkun satkun polttelemaan niille saroille huvikseen. Samalla ne tulivat pois haittaamasta alueen luontaista haapavesomista.