Keskustelut Metsänomistus ”kenellä on varaa metsään”

Esillä 5 vastausta, 1 - 5 (kaikkiaan 5)
  • ”kenellä on varaa metsään”

    Kirjoitti Tiia Puukila Metsälehdessä numero 3.

    Saman olen todennut, että tavalliset, ainakin kaupunkitutut pitävät metsää-omistavaa äveriäänä.
    Itse lunastin 2/3 sisaruksiltani 30 hehtaarista. Eikä kyseessä ollut ”säästömetsä”. Niin, on kaiketi totuus, että melko nuorena pitäisi aloittaa, jotta jotain saisi jäämään plussankin puolelle.

    Mutta perinteet velvoittaa, ja ”nauttia voi… että eipä jää verotettavaa”. PARASTA kuitenkin päästä ahertamaan omille neliöille, ja itse omistettuun luontopalaseen.

    Komppaan Tiiaa: ”Herää kysymys, kenellä on aikaa ja rahaa omistaa metsää”.

  • reservuaari-indeksi

    Onko sittenkään ihan noin synkkää, kuten paskolammi maalailee?

    Jo metsästä täytyy elantonsa saada, niin sitten pitää pinta-alaa jo muutama sata ha olla. Mutta suuri osa (en muista prosentteja) metsänomistajista on palkansaajia ja eläkeläisiä. Yhä enemmään kaupunkilaisia (yhä vähemmän esim. maanviljelijöitä), joille metsästä saatava tulo on vaan ”extraa”.

    Kun metsä usein peritään, niin aika vaatimattomillakin kymmenhehtaareilla saa vaikka opintolainat maksettua. Hyvin kun hoitaa, niin seuraavalle sukupolvelle sama juttu.

    Jo sei itse pysty tai kehtaa tehdä mitään metsänhoitoon liittyviä töitä vaan kaiki hoitaa ostoina, niin voi se kannattavuuden kanssa olla vähän niin ja näin. Voihan sen sitten myydä, jos ei kyvyt tai into riitä.

    paskolammi

    Niin. Metsävähennys taitaa itselläni nollata yli 10 vuoden tulojen verot. Etteipä hullummin!
    Ja vähän kylvöjä. Istutuksia ja raivauksia teen joka vuosi 🙂

    Metsäkupsa

    Meikäläinen ,tavallinen pulliainen,on ollut varaa metsään.Ei suuret tulot,vaan pienet menot.Nuorena olisi syytä aloittaa metsänomistaminen,jolloin kerkeäisi metsän kierron nähdä ja vähän tulojakin saada.Ensiviikolla kauppakirjat metsätilasta tehdään,ostamme kummipojan kanssa puoliksi työmaata.Nuorimies 18v,joten iän puoleen taimmikkopalsta hänen kannaltaan uskoakseni fiksu sijoitus.

    Niko

    Juuri noin kuten Metäkupsa tiivisti: pienet menot.

    Omani tulivat omistukseeni (perinnöt, ennakkoperinnöt, kaupat) ikävuosina 20-30. Intoa riitti ja riittää, omatoimisesti jämptisti perattu ja raivattu ja aukot istutettu/kylvetty etc.. Nyt 5-kymmpisenä perillinen alkaa lähestyä 10v. Luulen, että vaikkapa ne opintolainan korvaavat rahoitusratkaisut löytyvät hänelle tuolta metsistä. Jos kalikat silloin menee kaupaksi edes jollain tasolla.Isukillekin vielä nykyään löytyy tuolta perämettistä rahoitus autonvaihtoihin ja sen sellaisiin.

    Se istutus, perkaus, raivaus -jutun kun mieltää hyötyliikuntana niin ei se työltä tunnu. Kuten moneen kertaan on täällä kirjoitettu. Joillekin ne paarmat on ylipääsemätön juttu, onneksi itselle ei.

    Pähkäilijä

    Kohta puol vuosisataa mittarissa ja ensimmäiset siirrot yhden sukupolven yli on saatu tehtyä jälkipolville. Elämän suuret investoinnit on jo tehty ja niihin on saanut metsästä rahoituksen, istuttamaton kannoton ja risuton maapohja on edullisinta lahjoittaa eteenpäin. Mielellänin tarvittaessa käyn istuttamassa ja perkaamassa mutta hoitakoon seuraava sukupolvi sen metsäverouksessaan.

Esillä 5 vastausta, 1 - 5 (kaikkiaan 5)