Kemeratuet olisi lopetettava. Puun käyttö ainakin suhteessa kasvuun on ollut jo pitkään vähenevällä uralla, joka tietää puusta huomattavaa ylitarjontaa jatkossa. Markkinoilla pärjäävät jatkossa vain ne, jotka kykenevät tuottamaan puuta vähimmin tuotantokustannuksin.

Kemeratukia olisi Tiirolan mukaan suunnattava ainakin sinne, missä niiden taloudellinen hyöty on huonoin mahdollinen eli Pohjois-Suomeen – pöyristyttävää. Kemeratukia käytetään Lapin kannattamattomaan viljelymetsätalouteen, joka tulisi ennemmin kieltää sieltä kuin tukea verovaroin, sillä siitä on selvää haittaa alueen muille elinkeinoille. Puuntuotannon maksimointipyrkimyksessä ei varsinkaan tällä alueella ole pienintäkään taloudellista ajatusta, kun nykyisillekään puuntuotannolle ei tahdo löytyä käyttöä, vaikka metsät ovat pääosin hyvin nuoria.

Mitä karummalle alueelle mennään, sen varmemmin viljelymetsätalous tulee kannattamattomaksi.
Kustannukset ja riskit vain kasvavat kiertoajan pidentyessä ja kiertoajan puuntuotoksen pienentyessä tulojen nettonykyarvo romahtaa vielä kieroajankin selvästi pidentyessä. Siellä viljelymetsätalous toimii myös taloudellisesti, jossa kiertoaika on 15 vuotta.

Kemeratuista olisi kokonaan luovuttava, sillä ne kohdistuvat kannattamattoman viljelymetsätalouden, turhan väliportaan ja hallinnon sekä pirstoutuneen perintömetsätalouden tukemiseen. Nekin varat olisi mieluummin suunnattava tutkimukseen ja tuotekehitykseen puun järkevän käytön edistämiseksi.