Kaurasta on tulossa ja osin jo tullutkin  trendituote , josta tehdään uusia tuotteita. Mm. Kaslink valmistaa niitä. Nyhtökauraa punaisen lihan tilalle tuottaa jokin toinen yhtiö.

Jokin ihme tarve on joillain saada kotimaisen ruoan tuotanto minimiin. Väärinkäsitys siitä hinnan muodostumisesta tilanteessa, jossa jossain maassa ei ole omaa ruoankasvatusta eikä tuotantoa voi olla siihen syynä. Tai sitten jokin perintönä saatu ”tapa talonpoika päivässä” – asenne , jolla ei ole mitään järkiperäistä perustetta.

Senhän pitäisi kovapäisimmänkin patapääporvarin käsittää, että kun valtio tukee tuottajia joka suunnasta ja silti maksaa esim viljasta tuplahinnan maailmanmarkkinahintaan verrattuna – Sekä dumppaa tämän tuotteen maailmanmarkkinahinnalla tai sen alle  ylituotannon takia, niinsellainen tuottaminen ja kauppa on pahasti tappiolla ja kalliiksi tulee. Vientitukea maksetaan vielä, että päästään siitä eroon.

Valtion kannattaisi ostaa maailmalta lähes ilmaista – muiden maiden ja EU:n tukemaa viljaa ja myydä se nykyään käytössä olevilla hinnoilla Suomalaisille myllyille, niin saisi puolet voittoa. Vaikka sitten leiväntekijät kärräisivät jauhot ulkomaille siellä leivottavaksi ja toisi leivonnaiset pakastettuina takaisin kauppojen paistopisteisiin, mutta saisipa valtio kerrankin tuloja tuostakin toiminnasta.

Oli miten oli, mutta niin hyvä ja ainutkertainen rändi kuin Suomen puhtaat elintarvikkeet ja luonto onkin, ei se takaa vielä menestymistä. Messut on hyvä edistysaskel, se on uutta ja kukaan ei kiellä menestymisen mahdollisuuksia. Toisaalta ei ole pitkää aikaa siihen, kun tähdättiin vielä omavaraisuuteen.

Takamatkalla vielä tullaan: Integraatiosopimus voi olla hyväkin sopimus, mutta perustui se myös sellaiseen sopimiseen mistä Unionilla ei ole, eli luonnonvaroihin. Siinä mielessä voi olla huonokin sopimus. Tämä nyt on vain yksi kriteeri ja esimerkki, mutta on hyvinkin merkittävä.  Takaa Unionille sopimuspohjaisen määräämisoikeuden luonnonvaroihin, sen elinkeinoihin ja saa määritellä vielä hinnan.

Suomi jäi pahasti tyhjän päälle, niin kuin ovat jääneet monet liittyjät senkin jälkeen. Ellei peräti joutuneet aloittamaan alusta. On ainutkertaista, että Suomalaiset tuottajajärjestöt alkavat markkinoimaan itseään.

Ainutkertaista on sekin, mihin kaikkeen rahoittamiseen Suomen metsät riittävät. Pitäisi päästä samaan, mihin tuottajajärjestöt nyt pyrkivät, eli Suomen metsät (mo) tarjoamaan omia tuotteitaan.

Sekö autuaaksi tekee jos lopetetaan maatalouden tukeminen? Se on sen elinkeinon loppu saman tien sitten. Tuet alunperin tuli vuonna 1995 kun ruuan hinta unionissa pudotettiin alas keinotekoisesti jotta kuluttaja saisi sen kaupasta puoleen hintaan. Jostain syystä ei tee mieli vetää paistinpannulle brasilialaista nautaa taikka saksalaista possua taikka kaataa lasiin liettualaista maitoa. Saattaahan se halpaa olla mutta jotenkin tuntuu että haluan tukea kotimaista tuotantoa jotta saan syödä puhdasta ruokaa. Nuo ulkomaiset ei oikein vakuuta.

Toisekseen jos tukien poistolla ajetaan maataloustuotanto alas niin ei se siihen lopu että maajussit on kortistossa. Täältä loppuu aika lailla työpaikoja logistiikassa, jalostuksessa, kaupassa, konetuotannossa ynnämuussa. Se on pitkä rivi työttömyysjonossa sitten, itseni mukaan lukien. Olenhan alkutuotannon välillisesti työllistämä henkilö. Taitaa pian palaa enemmän rahaa kuin maataloustuki on.

Ja miksi sitten tukea esim telakkateollisuutta? Samalla logiikalla ne kiinassa tekee paatit halvemmalla. Miksi niitä tukivaroin pitää täällä tehdä? Vähemmän telakalla on väkiä töissä kuin alkutuotannossa.

Ja miksi sitten pitää tehdä velkasaneerauksia? Ei muutako nurin vain konkurssikypsät tapaukset. Mitäs nuita yhteiskunta rahoittamaan.

Ja samaa rataa sitten kaikki muukin vain. Tässä oli vain pari esimerkkiä. Ihan vihaksi pistää kun yhtä elinkeinoa kurmootetaan joka puolelta. Suomen maataloushan se on itämerenkin pahin saastuttaja. Miksi sitten perämeri on puhdas vaikka sinne laskee karjatalousvaltaisilta alueilta monta jokea?

Muutetaan vain kaikki kehäkolmosen sisäpuolelle. Siellähän ne vihreät tuottaa saatuttamatonta energiaa kivihiilella.

Ugh. Olen puhunut.

Ei mulla muuta.

Niinpä se totesi tuo Seppo Kääriäinen, kun oli järjestänyt ministerinä ollessaan OLVI:lle 50 miljoonan tukipotin, että: ”Eihän hyödytä tukea sellaista teollisuutta, joka ei kannata”.

Seppo kuului Olvi:n johtokuntaan ja yhtiö jakoikin omistajilleen koko 50 miljoonaa joulu-taskurahoiksi. KEPU:laista politiikkaa puhtaimmillaan.

Laivatelakoiden tuki on ollut sitä, että valmistusajan rahoitusta on taattu vientitakuun muodossa. Niitä takuusummia ei ole tarvinnut maksaa.

Suomessa kaikki yritykset – ”maatalousyrityksiä” lukuunottamatta – toimivat yrittäjän riskillä. Maatalous toimii yhteiskunnan riskillä.