Sahan kunnon voi suhteellisen helposti tarkistaa: Onko puristukset hyvät? Käykö hyvin tyhjäkäyntiä? Ja hyvä tyhjäkäynti tarkoittaa siis HYVÄÄ – TASAISTA – MATALILLA KIERROKSILLA tapahtuvaa tyhjäkäyntiä. Ääntääkö kulma kiihdytettäessä? Millaisessa kunnossa on laippa (Tilhi).

MJO:

”Näin on jesse. Kun tulppaan tulee piikki, niin työpäivä on täysi. Sen jälkeen joutaakin kotiin, kun ei ole tulppa-avainta mukana.”

En kyllä ole raivaussahan kanssa tulpan avainta koskaan metsään kuljettanut. Näin harrastelijana kun silloin tällöin malttaa vaihtaa uuden tulpan, niin ei sitä avainta sitten muuten tarvitsekkaan.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Toimivassa kunnossa olevan merkkisahan kun ostaa niin isoja vikojahan ei voi olla. Sen tuntee ja kuulee kuinka toimii. Vuodethan ei kuluta sahoja vaan käyttö ja käyttäjästä johtuvat viat/häiriöt. Kulmavaihteenkin saa aika nopeasti rikki väärällä käytöllä.  Normaali terävä terä rasittaa vähemmän ja tankilla sahaa paljon enemmän.

Moottorisahan yhdistelmäavaimessa on myös tulpanavain – Tämä teille harrastelijoille ikäänkuin tiedoksi. Se on myös laipanmutteriavain, jota oikeassa moottorisahassa tarvitaan mm silloin, kun terketjua kiristetään, tai teillä ketjua vaihdetaan kun on sahattu maihin.

Ainiin, teillä ei ole varaketjuakaan mukana, joten ei auta, että ketju ja laippa on lelusahoille ominaisella pikalukituksella. Tilhissä on Torx-ruuveja, joita varten yhdistelmäavaimessa on Torx-kärki.

Lyhykäisyyden vuoksi yhdistelmäavainta sanotaan ammattipiireissä tulppa-avaimeksi.

Leikkikalusahojen kanssa ei kannata työkaluarsenaalia pitää mukanaan, nehän on suunniteltu ja rakennettu sellaisiksi, että niitä ei saa avattua muuten kuin purkamalla koko keksinnön ja harrastelija jos sen onnistuu tekemään, niin kokooon hän ei takuulla saa. Viilakin on ihan turha, ne leikkaavat sen minkä jaksavat vaikka ketju olisi takaperin, joten turha niitä on teroittaa, useimmat hajoavat jo ennen kuin ketju on edes tylsä.

Raivaussahahommat aloiteltu viime joulukuussa käytettynä ostetulla raivaussahalla. Raivattavaa oli vain 3ha, joten uuden kunnollisen sahan ostaminen tuntui kannattamattomalta. Niinpä päädyin sitten käytettyyn FS 460C Stihliin, joka maksoi 300€. Käytetyn kun ostaa, niin aina on jonkun verran riskiä, kun ei tiedä mitä sillä aiemmin on tehty ja miten pidetty.

Itse katsoin ostaessa ulkoisen kunnon, kuullostelin kulmavaihdetta, testasin, että käy normaalia tyhjäkäyntiä ja ottaa hyvin kierroksia. Ylimääräisiä tärinöitä ei saa olla. Kannattaa ottaa jotain testisahattavaa mukaan. Hinta pitää olla soviteltu uuden laitteen hintaan nähden niin, että jotain korjattavaa voi tulla eikä mene sen jälkeen vielä uuden sahan hinnoille. Kannattaa myös kuullostella myyjältä myynnin motiivia. Itsellä kävi sahan kanssa hyvä tuuri, koska n. 20 tankillisen jälkeen kaikki on pelannut koko ajan hienosti. Toivotaan, että koneesta riittää työkalua vielä pitkään.

Terän terävyydestä ja harituksesta tuli heti käytännön kokemusta. Painelin aluksi taimikolle kokeilemaan edellisen omistajan teroittamattomalla ja harittamattomalla terällä. Kunnollisen teroituksen ja harituksen jälkeen ero leikkuutehoon oli ällistyttävä. Juurikin, kuten aiemmin keskustelussa useampaan kertaan mainittiin: kunnollisella terällä sahatessa rungot suorastaan hyppäävät pois kannon päältä, kun terää vähän puulle näyttää. Alkuun ajattelin, että ei joka tankille tarvitse teroittaa. Mutta heti jo toisen tankkauksen jälkeen alkoi tympiä, kun terä ei enää pure niin tehokkaasti ja kuten taas aiemmin jossain keskustelussa sanottiin: Vesakko alkaa väistää terää. Niinpä oli marssittava takaisin repun luo, johon viilan olin jättänyt. Sen jälkeen olen teroittanut joka tankkauksen yhteydessä ja homma toimii.