Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti valkohäntäpeurojen aiheuttamista vahingoista viljelyksille. ”Harmittaa sanoa, mutta näennäisviljelyä tämä tarkoittaa, kun osaa pelloista ei kannata peurojen takia viljellä tosissaan. Ennen tuhoja oli metsään rajoittuvilla pelloilla. Nyt peuroja on niin paljon, etteivät aukean keskelläkään olevat pellot säästy.”

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.389700

Miksi peuroja ruokitaan, kun niitä on paikoin jo paljon?

Satakunnan riistapäällikkö Antti Impola Suomen riistakeskuksesta kertoo, että tukiruokinnalla on ankarina talvina eläinsuojelullinen merkitys. ”Leutoina talvina ruokinta ei ole välttämätöntä, kovina pakkastalvina sitä tarvitaan. Ankarissa oloissa osa eläimistä voisi nälkiintyä.” Peurojen aiheuttamat vahingot lisääntyisivät, jos ruokintaa ei järjestettäisi.

Ruokinnalla on iso merkitys myös metsästyksen kannalta, sillä 80 prosenttia saaliista ammutaan vahtimalla ruokintapaikoilta. Ruokintapaikkojen sijoittelulla pystytään Impolan mukaan jonkin verran ohjaamaan peurojen liikkeitä, esimerkiksi pois vilkasliikenteisten teiden ympäristöstä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.389950

Peurat ja kauriit ruokailevat siis kesäisin ”sosialisoiduilla” viljelyksillä ja taimikoissa, ja runsaslumisina talvina ne ovat täysin riippuvaisia ruokintapaikoista. Tällainen menettely ei oikein vaikuttaisi täyttävän kestävän riistatalouden kriteereitä. Luulisi sen edellyttävän ainakin sitä, että riistaeläimet tulevat toimeen villin luonnon antimilla.

Tulisiko siis helpommaksi ja halvemmaksi kasvattaa sama määrä kauriin ja peuran lihaa isohkoissa aitauksissa Uuden Seelannin tapaan? Ei tulisi liikennevahinkoja eikä punkkitauteja. Jäljelle jäisi hirvi, jonka metsästykseen kaikki keskittyisivät, ja kanta saataisiin Lounais-Suomessakin vakiinnutettua alueellisen riistaneuvoston toiveiden mukaiselle tasolle.