Ei ollut mistään ”konehemmojen” mielipiteistä kysymys ,vaan siitä ,mitä tapahtuu ,kun turpeesta luovutaan. Ilman turvetta kokopuuta ja neulasia sisältävää materiaalia ei voi käyttää . Tämä on ollut esillä paikallisissa uutisissa monta kertaa viime kuukausien aikana.

Tämä ei tietysti minua koske enää pätkääkään ,mutta metsänhoitotoimia suunnitteleville voi tieto olla ensiarvoisen tärkeää. Risut ovat olleet tähän asti vahvasti yliarvostettu tuote ja tästä eteenpäin arvo romahtaa entisestään.

Kerkesin työurani loppupuolelle harvennella monta kohdetta ,jotka olivat riukuuntuneet pilalle energiapuusavottaa odotellessaan. Eihän ne hehtaarin tai parin pläntit ole kelvanneet kenellekään tähänkään asti eikä kohta enää isommatkaan. Hikisiä työmaita ennakkoraivaajille.

Kun taimikonhoidosta huolehditaan alusta alkaen nykysuositusten mukaisesti , ei tarvitse hikoilla työlään ennakkoraivauksen kimpussa ja on tarjolla aikanaan mieluisia kohteita korjattavaksi , joista suorastaan kilpaillaan. Ne taimikot ovat uskomattoman hyvässä kunnossa ,joissa varhaisperkaus ja th on tehty ajallaan. Lupa odottaa kelpo tiliä ensiharvennuksesta.

Nyt oli kysessä vähän isompi miilu eli Keljon laitos. Eipä tässä kilometrin päässä toimivassa uusitussa lämpölaitoksessa juurikaan kokopuuta poltella. Näkymä terminaslissa sama ,kun Rauhalahdessa.

Kannattaa lukea tuo avauksessa mainitsemani artikkeli tarkasti kokonaisuudessaan. Kokopuu ei tälläkään hetkellä ole enää otsikon mukaisesti merkittävässä roolissa lämmöntuotannossa. Sitä pidetään vain viikunan lehtenä karun todellisuuden edessä. Tuntuu olevan kova pelko persuksissa , kun selviää , mitä lämpölaitoksissa oikeasti poltetaan. Hätä ei kuitenkaan lue lakia .

Hakkuutähteet kuivatellaan ja neulaset ja lehdet karisevat ennen materiaalin päätymistä polttoon. Tuoreessa kokopuussa edellä mainitut kattiloita syövyttävät elementit ovat mukana ja heikentävät näinollen materiaalin käyttäkelpoisuutta. Turvetta tarvittaisiin tukipolttoaineeksi. Sen käyttö on kuitenkin loppumassa.

Pitäisi olla jo viimeistään nyt jokaiselle selvää ,että erillistä korjuuoperaatiota energiapuun keräämiseksi nuoressa metsässä ei tulla enää jatkossa toteuttamaan ennen ensiharvennusvaihetta , joten on toimittava sen edellyttämällä tavalla. Todennäköisin korjattava tavaralaji on siis ranka. Rangat päätyvät kysynnän mukaan joko kuiduksi tai energiaksi. Tukitoimet ennen ensiharvennusta suunniteltuihin hakkuutoimenpiteisiin tulisikin lopettaa ja keskittää tukeminen pelkkiin raivauksiin.

Metsässä tulee nykyohjeilla olla kaikkia puulajeja ja niitä jätetään sopivasti(ei liikaa) taimikonhoitojen yhteydessä . Kasvatettavat puut kehittyvät näin menetellen tasaisesti ja nopeasti ,kun maan ravinteet ovat pelkästään niiden käytettävissä.

Perinteiset kokopuukohteet ovat monesti  vähäisestä iästä huolimatta jo riukuuntuneet eikä kasvatuskelpoisia runkoja tahdo löytyä riittävää määrää. Tästä on omakohtaista kokemusta usean vuoden ajalta ,kun touhusin kokopuukohteilla. Myös niitä kohteita jouduin harventamaan ,joista piti tulla kokopuukohteita ,mutta jäivät kysynnän puutteessa odottelemaan ensiharvennusta. Siinä vaiheessa valinnanvaraa elinkelpoisten runkojen suhteen oli vielä vähemmän ja kasvamaan oli mahdollista jättää ainoastaan heikossa kasvussa olevia sääherkkiä riukupuita. Tavoitetiheys oli lähes mahdotonta saavuttaa. Metsän tuotto oli romahtanut rankasti.

Kun katselee edesmenneen (uuden) kemeralain mukaisesti hoidettuja taimikoita , joiden kohdalla on tukea maksettu jo varhaishoitoon ja varsinainen th tehty tämän jälkeen ripeästi, on kokopuukorjuu niiden kohdalla täysin tarpeeton vaihtoehto ja ennakkoraivauksen tarve vähäinen. Ei siis ole mitään syytä tukea huonompaan tulokseen johtavia vaihtoehtoja. Ratkaisuissa on ajateltava metsän parasta kokonaisuutena. Ei kyseenalaisia lyhytvaikutteisia hyötyjä.