Jätkä, minä suurpiirteisenä ihmisenä turvaudun metsän mittauksessa yleensä silmämääräiseen otantaan ja katselen latvuksia. Nyt sinun innoittamanasi saatan mennä relaskoopin kanssa pyörähtämään! Mhy:n kaveri kävi kyllä siellä leimikon teon yhteydessä.

Anneli. Olemme järjestäneet ”aina” metsätaitokilpailuja sekä opetusmielessä, että myös laajoille ammattilaispiireille.

MTI- opiskelijoilla on oltava tieto/taito  siihen, että he joutuvat ammatissa ollessaan tekemään tuollaisia taitoratoja.

Qlen seurannut ammattilaisten taitoilua ja kyllä! He käyttävät relaskooppia, vaikka työssään tekevät metsikönmittausta ja arviointia.

Esim mopokuskeille sanoisin vankan kokemuksen perusteella, että runkolukua tai pohjapinta-alaa seuratessa sitä pitää tehdä järjestelmällisesti niin monta kertaa, että se alkaa systemaattisesti mennä nappiin.

Silti relaskooppi ottaa koko ajan huomioon järeyden, jota runkoluku ei ota huomioon.

Jätkän googlatessa Tapion ohjetta…! sanoisin n.40 vuoden kokemuksella käytännössä puun korjuun kimpussa ollessa, että relaskooppi yksin ei ratkaise kuin asiansa= ppa. On tietenkin yhdistettävä siihen kaikki muut vaikuttavat tekijät ja niiden perusteella yhdessä toimittava.

Suoriutuva. ”Läpimitta näkyy välittömästi ,kun loksauttaa kouran kiinni. Ilman tätä arvoa ei koealamittaustietoja voi syöttää järjestelmään eikä oikeaa runkolukua ilmoittaa.”

Loksautteletko tosiaan leuat kiinni jääviin puihin?

On luultavaa, että poistuvat puut ovat ohuempia kuin jätettävät puut. Ilman jäävien puiden järeyttä on turha tehdä koealamittaustietojen syöttämistä järjestelmään.

Jätettävien runkojen määrään vaikuttaa metsätyyppi, puulaji ja läpimitta.