Minä olen hakannut harvennuksia ja myös energiapuita 870:llä ja 1070:llä. Niillä pystyi tekemään  kapeat ajourat . Alkuvaiheessa ollessani vielä vähemmän kokenut ajomiehet toivat ”terveisiä”- kolhimiaan kokopuita juurineen varastolle. Viesti meni perille.  Tein sellaiset urat ,että ajokonekin mahtui kulkemaan.

Opin senkin ,että urat on tehtävä lopulliseen leveyteensä jo siinä vaiheessa ,kun ne ensimmäisen käsittelyn yhteydessä tehdään. Viimeisin muistuts asiasta tuli talvella eläkkeelle jäämisen kynnyksellä. Jouduin ajelemaan talviharvennukselle pikku Jontikoilla ja tehdyn ja ajetun enskakuvion läpi. Ura oli tosiaan se kolmemetrinen ja lisäksi mutkainen. Tekemäällä mutkaisen uran motokuski sai uran vaikuttamaan vielä kapeammalta. Kun lähdin suunnistamaan omalle palstalle ko kuvion läpi , ura osoittautui metrin liian kapeaksi ja mutkaisuudesta johtuen ahtaus korostui. Tarpeelliset puut poistettuani lopputuloksena oli keskimääräisesti 5,5 mertiä leveä ura.Ei ollut valinnan varaa jättää puita lähemmäs toisiaan. Tätä taustaa vasten 4,5 metrinen ura ei ole lainkaan paha ,kun sitä voidaan käyttää kaikilla vehkeillä,joita käytetään  metsän kiertoajan kuluessa.

PS. 1070 lyhyellä puomilla varustettuna ei ollut häävi vehje energiapuuhakkuussa. Aina oli puut liian kaukana.

Raivaaja voisi ottaa laskimen esille ja laskea ,montako 10-20 litran varpua pitäisi saada tunnissa pinkkaan ,jotta moton 100€/tunti on ansaittu. Kyseessä on siis vasta hakkuu. Lähikuljetus, tiestön ylläpito ja haketus aiheuuttavat myös omat kustannuksensa sen 10-20 litran rillikan taipaleella poltettavaksi. Väitätkö , että homma voisi jotenkin olla kannattavaa tekijöilleen?

Energiahommia aloittaessani työ tehtiin tuntikorvauksella. Ei tarvinnut monesti risuihin kajota. Valtava parku syntyikin tilanteessa ,kun hommista laitettiin kustannustason edellytyämä lasku niille maanomistajille ,joiden risuista saama tulo ei riittänytkään kattamaan työkustannuksia. Eihän siinä olisi ollu mitään järkeä , että metsän hoitohommien viivästyminen olisi maksatettu yrittäjällä. Homma loppuu äkkiä ,jos tulos on pakkasella.

Urakkaan siirtymisen myötä tilanne karkasi käsistä. Yrittäjästä tuli maksumies laiminlyöntien seurauksia korjailtaessa. Tässä oli syy ,miksi aikanaan energiavehkeistä luovuttiin. Akseli pyöri hitaammin ,kun vekseli.

Nyt viimeistään on ryhtiliikkeen paikka siinä suhteessa ,että mo:n tulee vastata kokonaisuudessaan mh-töiden kustannuksista ,koska vain hän voi vaikuttaa siihen ,milloin työt toteutetaan.  Jos tehdään ajoissa ,maksaa vähemmän, jos tehdään myöhään ,maksaa enemmän ja kustannus kohdistuu työn teettäjään. Ei siihen ,että kasvaneet kulut otetaan työn toteuttajan selkänahasta.