Jesselle: sellufirmat halutessaan kyllä ottavat tukit tarkasti. Esim stora nyt latva 18cm ,lyhin 43. Joskus myytiin storalle mä 13cm, ku 14cm, lyhin tais olla 37. Kaveri naapurikylältä tarinoi että aikoinaan hyvää männikköä sahurille myydessään lyhin 31 latva 13 tukki% oli yli 95. Suorittavalle: eiköhän koneessa ollu jonkun isommanfirman apti ehkä vähän mukaellen. Eikö se ehdottanu 52 ja jos ois sahurin mitta 40 ollu, jakohan ois menny nappiin. Mutta jonnekkinhan mhy.n on myös tukit saatava.

Ottaa tukkisavottaan mukaan ompelijan mittanauhan johon merkkaa tukin minimimitan ja ottaa sillä tarvittaessa ympärysmitan. On kevyt ja tarkka.

Tarkemmin aateltuna mittanauhaa tarvitaan vain kerran, ja sen jälkeen kelpaa mikä tahansa naru johon on merkattu käytössä olevat mitat niin ettei ne irtoa. Välillä voi tehdä kotona kalibrointimittauksen.

Palaisin vielä automaattiapteerauksen virheisiin. Se kun perustuu ennustamiseen, niin siinä on aina virhettä. Jos runkomuoto mitattaisiin oikeasti ennen katkontaa, olisi tulos tarkka, tietysti mittalaitteiden toleranssien rajoissa.

Ohjeet metsäkonevalmistajille koneen tuottavuuden parantamiseksi tulevat kaiketi suurimpien metsäteollisuusyritysten omistamalta Metsäteholta. Kuten nimikin sanoo tehostetaan puunkorjuuta.

http://www.metsateho.fi/wp-content/uploads/Metsakonetieto_Suositus_2017-10-16.pdf

Automaattiapteerauksessa ennustaminen tehostaa ja nopeuttaa hakkuutyötä. Käytännössä ajetaan hakkuupäätä vain eteenpäin. Keskustelusta ja muutenkin on selvinnyt, että pakittaa ei voi, eikä saa. Laitetta ja ohjelmistoa ei ole suunniteltu sellaiseksi, koska se hidastaisi työtä. Varmaan maailman fiksuimmassa metsäkonefirmassa osattaisiin tehdä laite ja ohjelmisto, joka osaisi peruuttaa ja mitata karsittua runkoa metrin taaksepäin?

Nyt tuossa Metsälehden esimerkissä ei siis moton kuljettajakaan voisi pakittaa 43 dm kohdalle, jos huomaa, että rungosta olisikin tullut kaksi 43 dm tukkia. Kone on siis tehty sellaiseksi, että pakituksen yrittäminen johtaa siihen, että menee entistä enemmän raakiksi tai kuituun.

Koko puunhankintaketju on siis puunostajien hallinnassa, metsäomistajilla (vellihousuilla) on se kuuluisa mopen osa. Puunhankintaa on tehostettu ja nopeutettu ja laskun maksaa metsänomistaja.

Metsälehden esimerkissä katkottiin kaksi runkoa ja toisesta kilahti 3€ ”isännätöntä rahaa” jonkun Metsätehon omistajista kassaan. Näin selkeästi se ei varmaan tapahdu, joka toisessa rungossa, mutta kun runkoja katkotaan satoja miljoonia vuodessa, niin kertyyhän siitä.

”Onhan se ongelma jos lyhyin mitta on 43 dm ja sitten pää paino matriisissa on pitkissä pituuksissa.”

Oliko siinä pääpaino pitkissä, kun automaattiapteeraukselle ei kelvannut 43 dm, mutta ei myöskään 55 dm, 58 dm tai 61 dm. Teki 52 dm.