”Baltian maissa aptin käyttö 90 % ja Suomessa 60 % ”.    Ei voi suoraan verrata koska esim. v.-18 baltian satamissa kuitupuun hinta oli suunnilleen sama kuin täällä tukin kantohinta.  Eli hinta ero kuidun ja tukin välillä siellä paljon pienempi.

Tukkimittalistan luovutusmääräys oik.ennakkotapauksen mukaisesti myyjälle on hyvä asia ilman muuta. Siitä näkee heti onko tehty vain mallikappaleita vai oikeasti hakattu suunnilleen sen mukaan tukkia mitä puustosta on ollut mahdollista saada.

Askeleet reiluun ja rehtiin puukauppaan sen alkumetreillä olisi kyllä suotavaa. Kaupan osapuolien,- myyjän ja ostajan-,  oikeutettu asia on vaihtaa tietoja sopimuksen sisällöstä ja tulosteista. Niitä ei tarvitse luovuttaa kilpailijan reposteltavaksi.

Tuolla aiemmin takerruttiin kovasti Metsälehden apteerausta koskevassa videossa olevaan tukkiosuuden lipsumiseen  kuidun puolelle.

Videota katsellessa ja kunnellessa heräsi kysymys aptin laatijasta  ja sen osuudesta koneen ratkisuihin(MHY:n työmaa). Lehdessä oli kuitenkin haastateltu yhtiön asiaan vihkiytynyttä toimihenkilöä , jonka tekemät aptit ovat toimineet hyvin niillä leimikoilla , joilla ko henkilön rakentamat aptit ovat olleet käytössä. Miten on laita MHY:n aptin laatijan osaamisen suhteen?

Toisaalta kuljettajan kertomuksesta on käynyt ilmi , että hän on poikennut aiemmin apteerausohjelman ehdotuksista. Tästä on ollut seurauksena ,että haluttuja mittoja on kertynyt suunniteltua vähemmän ja kone on alkanut tehdä niitä haluttuja yhdistelmiä vähän etupainoisemmin. Mikä olisi tilanne , jos olisikin annettu sen ohjelman hoitaa katkonta alusta alkaen puuttumatta siihen tarpeettomasti. Toki laadun edellyttämät korjaukset olisi pitänyt tehdä. Tuosta katkontaehdotuksiin puuttumisesta tulee helposti maneeri , jonka seurauksena  voidaan katkonnassa mennä jopa huonompaan suuntaan.

Videoon sen verran , että toinen runko jakautui ihan kelvollisesti ensimmäiseen nähden. Koura oli vuoleskellut merkittävästi ensimmäistä runkoa toisen ajokerran yhteydessä. Tällöin mitta on saattanut käydä hetkellisesti jopa reilusti kuorenpäällysmittaa pienemmissä lukemissa , jolloin ennuste runkoprofiilista on muodostunut virheelliseksi ja katkaisu tapahtunut ennen aikojaan . Tämä siksi , että mittausautomatiikka ei hyväksy kasvavia mittoja pituuden edetessä.

Ja olisiko se 8,6 metriä teoreettista tukkiosuutta tuottanut kahta minimitukkkia yhdellä ajokerrallakaan? Tuskin olisi , sillä minimiläpimittoihinkin on asetettavissa varmuusrajat , joita pienemmästä läpimitasta ei tukkia tehdä. Tällainen raja on käytössä myös pituuden suhteen , jonka seurauksena viimeisen sallitun tukkipituuden pölli valmistetaan varmuuden vuoksi 3-5 senttiä pidemmäksi verrattuna muihin pituuksiin. Mitan alitus vie pöllin sahauskelvottomaksi.Läpimitan puolella  käytetään samoja varmuuslukuja milleissä.Näin esim. 160 millin minimiläpimitta kasvatetaan puulajista riippuen 163-165 milliin. Tästäkin huolimatta voi palautetta saada läpimitan osalta alamittaisista pölkyistä soikeuden tai oksaisuuden seurauksena.

Asiat eivät ole ihan yksinkertaisia , joten keskustelua aiheen ympärillä on syytä jatkaa . Aiheeseen voisi tuoda Metsälehden sivuille  sahalaitostenkin näkökulman kevään mittaan aiheena  sopimattomien mittojen vaikutus tuotantoon ja mahdollisesti myös puusta saatavaan hintaan.

….sahoilla on tyven sievistyslaitteet, joissa paksunnos tyvestä hoidetaan ennen sahanteriä

…ja jätkä ei ymmärrä , että se ”sievistetty” pätkäkin on ostettu tukin hinnalla.Kelpaa ainoastaan hakkeeksi. Ja mitä niihin tyvestä otettuihin kolmosen kuituihin tulee , on niiden tekemiseen aivan selvät laadulliset perusteet. Se mutka rungossa on useimiten juuri kolmen metrin tuntumassa puun taimikkovaiheen kasvuhäiriön tuloksena. Pahimmillaan puu haarautuu neljän metrin korkeudella. Kolmosen kuitua kummempaa niistä ei saa. Tiedoksi vielä sekin , että kouran tulee edetä mittansa sahauskohdan ohi , jotta pölkky voidaan mitata. Tällöin esim jyrkkä kouran etenemisen pysäyttävä mutka 4,4 metrin kohdalla estää tukin tekemisen tyven suunnasta kokonaan, vaikka suoraa puuta olisikin se 4,3 metriä. Katkaista voi oikeasta kohtaa kouran kääntämällä , mutta ei mitata. Suurin tukkiosuuden hävikki tapahtuu juuri tyviosuuksilla tai silloin , kun koko runko on huonolaatuinen.

Tukkilistat eivät  kerro juurikaan mitään leimikon laadusta .Toisaalta asiaan perehtymätön saa niistä vain pään kipeäksi.