Ethän itse aloittanut? Kun jo Riikilä paljasti Moton Aptin heikkouden, joka on kyllä meikäläisellä ollut tiedossa siitä lähtien kun motokuskit otettiin peruskoulusta ehkä konekoulun jälkeen tekemään tukkia. Olen protestoinut ajatusta vastaan, että koneen hallinta olisi se tärkein asia, kun konekouluissakin on keskitytty puikkojen heiluttamiseen.

On ohitettu sujuvasti se kaikkein tärkein, eli kasvatushakkuiden työnjälki, sekä tukinteossa tukkiosuuden otto tarkasti talteen.

Tukin haaskaus ei ole pelkästään kuskien vika, mutta heillä on tavoitteena saada se 500 kuutiota kahdeksassa tunnissa muusta välittämättä.

Ei pitäisi aina vetää nokkaansa solmuun, jos joku esittää arvion, jolla on niin vahvat perusteet kuin minulla tässäkin asiassa on. Uskotko, että kymmenen vuoden kuluttua sinäkin ihmettelet, kuinka surkeilla mittausohjelmilla ja -laitteilla nykyäänkin touhutaaan? ”Miten sellainen työ hyväksyttiin silloin”?

Ei siinä tarvitse olla metsuri, että järki toimii. Jos tuota epäkohtaa ei tajua, mikä on nykyään tukin katkonnassa, niin ei ainakaan pitäisi tekeytyä mittaus – ja kuutiointilaitteiden suunnittelijaksi, tekijäksi ja käyttäjäksi.

Mutta jos se järki ei oikein toimi, niin kelpaa näköjään vain motokuskiksi

Sekä Jätkän että Suorittavan ajatuksessa on hohtoa. Jätkän opeilla metsänomistaja pärjäisi paremmin ja raaka-aine tulisi otettua tarkkaan ja optimaalisesti talteen.

Suorittavan opeilla metsäyhtiö ja korjuuyrittäjä pärjäävät. Kun puunkorjuu on yhtiöiden käsissä, voi vain arvata, kumpi oppi on vallitsevaa käytäntöä.

Valitettavasti suomalainen sahaaminen on bulkkituotantoa ja tehokkuus menee arvosaannon edelle. Sahalla on tolkuton määrä tukkiluokkia ja vielä tuolkuttomampi määrä tuotenimikkeitä. Jos Suomen tukit (tai edes tukkitiedot) kerättäisiin max. muutamaan paikkaan, niin sahaajilla olisi sahattavaa ja tukkisaannon optimointi olisi jo sahureidenkin etu.

Sanoisin että jollain on taas lauantaidokaus vauhdissa. Teksti taas sitä laatua ettei aivan helposti kuulu hyviin tapoihin missään valtakunnan elämänmenossa. Ei myöskään Metsälehden keskustelupalstalla. Törkeää rienausta asiallisia ammattilaisia kohtaan! Ilman pienintäkään tajua ettei ketän syytellä ilman todisteita julkisuudessa. Tuo keepu pitäisi laittaa linnaan pieneksi aikaa ja sielläkin tapakoulutukseen koko ajaksi.

”Nykyisillä apteerausohjelmilla voidaan taata ,että asiakas saa juuri mitä haluaa ja nopeallakin aikataululla.”

Juuri näin.Kun kehitettiin apteerausohjelmat niin ne tekivät tukkiosan varsin tarkkaan tukiksi koska kauppoihin oli merkitty lyhyitä tukkipituuksia ja ne olivat ohjelman käytettävissä.Ja ohjelma käytti niitä.Tämä oli hyvä metsän myyjän kannalta mutta ostajalle kertyi liikaa ”väärän” pituisia tukkeja.

Tämän ongelman ratkaisuksi kehitettiin arvoapteerausohjelmat joilla pystyttiin estämään tai rajoittamaan kauppaan merkittyjen mutta epätoivottujen mittojen tekoa.

Tämä on siinä mielessä fiksua että jos apteerausohjelmalla ei yksinkertaisesti olisi  kauppasopimuksessa olevia mittoja niin se olisi silloin sopimusrikkomus josta joutuisi korvausvastuuseen.Kun sensijaan on ”apti” johon voi laittaa epätoivotuille mitoille niin alhaisen ”hinnan”/suhdeluvun että ohjelma ei niitä käytä niin kyseessä ei ole sopimusrikkomus.

Tai ainakin ei ollut ennen tätä Turun hovioikeuden päätöstä.Nyt periaatteessa yhtiöiden on kiistat voittaakseen todistettava että kaikkia kauppakirjan mittoja on käytetty.Se taas vaatii mittatietojen luovuttamista josta UPM kieltäytyi ja siis hävisi.