Joskus muinoin oli takaveto Transit, 34000km taisi olla mittarissa kun piti laittaa kiertoon. Että semmoinen talviauto…

Jätkän muistelot taitaa olla ”possunokka” Transitista, valtion puljuissa niitä oli…

Kyllä Jätkä polki myös tätä luiskanokkaista. Talvella, kun pienellä kuormalla ajeltiin, niin takapenkin takana oli sellaiset 250 – 300 kg painava murskelaatikko.

Vain täydellinen idiootti yritti ajaa talvella tyhjällä takavetoisella transitilla, oli alla millaiset renkaat tahansa.

Mutta kun bussissa oli yhdeksän hengen miehitys, niin joku sanoikin ”Ei yhden talven lumi haittaa” – kunhan on lappu lattiassa. Myös diesel oli paljon parempi kuin bensavehje.

Takavetoisissa Ransuissa oli etuakseli alin kohta, mutta rakenne oli sellainen, että pohja oli sangen korkealla. Oikeastaan ainoa huono puoli oli, että puskurin alla oleva helma ja etuakseli pöllytti lunta moottoritilaan ja saattoi vaikeuttaa tekniikan toimimista.

Koska te ette ole Ransulla tosiasiassa ajaneet nimenomaa talvella, niin te ette käsitä, kuinka sillä pitää ajaa, kun mennä pitää. Varsinkin diesel-Ransu painavamman keulan ansiosta ”avaa” tien, joita raiteita pitkin vetävät pyörät tulevat lähes kuin aurattua tietä. Etuvetoinen joutuu jauhamaan umpihangessa.

Kevyt pakkaslumi ei juurikaan haittaa kunhan pohjasta ei jää kiinni.

”tukin  katkonnasta  vähän  jäi  vaivaamaan esimerkki  pitkän  kuusen  katkonasta  kun  olisi  tullut  kaksi  43  niin  toisesta  tulikin  kuitua   kun  kouran  automatiikka  sen hoiti”

Kuvassa mitattiin esimerkkirungon läpimitta vain yhdeltä puolelta ja juuri teoreettisesta katkaisukohdasta. Esim. rungon lievää soikeutta ei huomioitu ja toisaalta teoreettinen minimiläpimitan katkaisukohta saattaa osua oksakyhmyn kohdalle . Puun minimiläpimitta on siis saattanut alittua jo ennen katkaisukohtaa , jolloin pölli rekisteröityy kuiduksi . Järjestelmä ei hyväksy kasvavia mittoja läpimitan osalta . Lyhentämismahdollisuutta ei myös minimipituuden alittuesa ole olemassa.

Kuten kuljettaja kertoo , peruuttaminenkaan ei olisi auttanut tukkiosuuden toteamisen jälkeen . Olisi ollut pakko katkaista ensimmäinen pölli minimipituisesta seuraavaan moduuliin(43-46), koska peruuttaminen aiheuttaa mittaheiton pituudessa(mitta ei aina lähde heti pyörimään peruutettaessa ) ja 43:een peruutettaessa katkaisu voisi tapahtua esim 425 sentin kohdalla , jolloin syntyisi alamittaraakki.Kuvan tapauksessa kuljettaja olisi voinut parantaa tukkisaantoa  jatkamalla pölkyn pituutta manuaalisesti .

Jos tukkiosuus karsittaisiin  ensin kokonaan ja runko pölkytettäisiin eri ajokerralla , alenisi mittaustulos rungon osalta useita prosentteja.Edestakainen ajo ennen katkaisuja alentaa pituusmittatarkkuutta ja lisää pituusraakkien määrää. Jos  pituuspoikkeamia on  liikaa , se vaikuttaa tekotaksaa alentavasti.

Antaa siis automatiikan hoitaa ja yritetään poimia viat pois . Yllätyksiä syntyy ihan riittävästi , kun esim kahden tukin puulla vika onkin oksien peitossa keskellä jälkimmäisen tukin osutta. Siinä päätyy koko pölkky kuitukasaan. Tukkisaantoa olisi toki voinut parantaa ensimmäistä tukkia jatkamalla  , mutta ennuste johti yrittämään kahta tukkia. Epävarmoissa tapauksissa kannattaakin tehdä mieluummin varmuuden vuoksi  yksi mahdollisimman pitkä tukki , kun yrittää riskillä kahta minimitukkia.

mutta  kyseessä  oli  rinnankorkeudeltaan  21 cm  kuusi  pituutta  noin 20 m  eihän se  voi  ohentua   niin  äkkiä  että  vain yksi  43  tulee  mitenkä sen  selittää   kouran  automatiikka  toimii  vain jos  kaikki  puut  ovat  jokseenkin  saman  pituisia  ja   jutun  kuskikin  kertoi  että  usein  joutuu  puuttumaan  mitta  hakuun  mikään  tietokone  ei  ole  viisaampi  kuin  ihmisaivot