Jos hintaa saa hilattua ylemmäksi lisäilemällä tukkipuun määrän arvioita, niin se selittäisi kyllä, miksi arvioissa on usein ilmaa jopa paljon. Ei kai ostohenkilöt täysin aivottomia ole? He tekevät ”virhearvion” tahallaan.

Täällä on moneen otteeseen tuotu esiin MHY:n tekemä korjuun ja katkonnan valvonta. Sitä on sekä kehuttu että haukuttu aika tasapuolisesti. Erityisesti MTK  ja suuresti arvostamani A. Jalkanen korostavat  sen erinomaisuutta ja tärkeyttä.

Olen ehtinyt tekemään aika monta puukauppaa: aluksi MHY:n valtakirjakirjakauppoina ja nykyisin pelkästään omin päin. En ole nähnyt hirveän paljon lisäarvoa siinä, että MHY:n metsäasiantuntija tutkailee ylimalkaisesti jälkikäteen mittaustodistuksia ja käy hakkuutyömaalla  potkimassa puupinoja.  Onko korjuun MHY:n korjuun valvonta vain tätä vai jotakin muuta? Vääntäkääpä rautalangasta, jos minulta on jäänyt jotakin ymmärtämättä.

No jos uusmetsäläinen lukee yllä olevan otsikon ja tutustut tapaukseen niin metsänomistaja voitti nimenomaan Mhy:n ja MTK:n asiantuntijoiden todistusaineistolla.

Ps,Storagate ei olisi paljastunut ilman Mhy:n valvontaa.

Rautakangesta on väännetty…!

Lähtökohta arvostelulle on ollut se, että myhistys kun on valtakirjakauppojen perinteinen keräilijä ja availija, se nyt hakkuille hyökättyään tekee edelleen sitä lajittelua. Valvoo itse omat ja toisten valtuutetut korjuut. Hankintatukilla kun on yleensä pitemmät mitat, se ei tietenkään arveluta ketään!?  Ptl:n  jako moneen osoitteeseen ei voi olla kannattavaa muutaman kymmenen-sadan motin kaupoissa. Tuhansissa moteissa taas klusterin hintapaino kasvaa.

Kuitenkin loppupelissä ”voitetut” mottihinnat kääntyvät persemäkeen, kun linkoukset,hiekkakuormat tai raakit vähentävät marjastuksen satoa.

Se riippuu mm. leimikosta ja ostajien eroista ptvl:en mitta-ja laatuvaatimuksissa onko kannattavaa vai ei . Mutta yhtä hyvin mhy saattaa epäonnistua omassa korjuusssaan mo:n kannalta niissä eri osotteisiin jakamisessa.