Tottahan se on , että motokuski voi olla joskus puun ja kuoren välissä, kun pitäisi loihtia isäntää ja toista isäntää miellyttävä lopputulos siihen mahdottomassa  tilanteessa. Ei huonosta leimikosta saa hyvää lopputulosta erilaisella katkonnalla tehtyä kuin jossain harvassa poikkeustapauksessa.

Toisaalta miten myyjäpuoli voi kontrolloida ostajan oikeaa katkontaa, jos on esim. hyvälaatuinen tukkileimikko ja sopparissa lukee : ” Tod.näk. nämä mitat on käytössä ”.   Eipä mitenkään, kun ostaja on jo sopimusta tehtäessä ehdollistanut ehkä leimikkoon parhaan mahdollisen katkonnan muuttamisen siihen sopivimmaksi itselleen.    Tukki% muuttui kerran ko. tapauksessa huomattavasti, kun kuvion toinen osa meni myyntiin (vähän myöhemmin) kuin 1.osa ja mittavaatimukset muuttui puuston runkomuotoon sopivammiksi so. myös lyhyet tukkimitat tuli käyttöön.   Tilannetta  pystyi vertaamaan toisiinsa melko hyvin koska kaikki puut kuviolla oli suht. tasakokoisia tukkipuita ja muutaman vuoden kasvueron pystyi ottamaan huomioon myös.

On hyvääkin palvelua. Moton tuotantoraportti kertoo katkonnan, mutta myös laadun tukkiosan kelpaamattoman osuuden. Miksei myös rungon tukkiosuuden kokonaisuudessaan, jos sellainen tieto tarvitaan.

Tuotantoraportissa kysymys on myös urakoitsijan palkasta. Raakit yleensä jäävät metsään, jolloin niistä ei makseta puunmyyjälle, mutta urakkaan ne kuuluvat ja niistä myös maksetaan urakoitsijalle. Toisaalta jos puukauppaan sisältyy energiapuukauppaa, raakit ohjautuvat sinne ja maksatus voidaan hoitaa sitä kautta, myös puunmyyjälle.

Tästä motokuskin syyllistämisestä.Myyjällehän on tärkeää vain lopputulos,ei se kuka on syyllinen.Syksyllä Storan kymmenissä tapauksissa syy sopimuksen vastaiseen katkontaan oli väärät käytettävissä olleet paksuusmitat.Ei siis kuljettajat.Tässä UPM:n tapauksessa todennäköisesti vika oli ettei ollut käytettävissä lyhyitä mittoja.UPM vain ”uhrasi” yhden kuljettajan maineen jotta ei paljastuisi ettei niitä mittoja käytetty sinä ajankohtana muillakaan työmailla.Mikä olisi paljastunut jos katkontatiedot olisi luovutettu.

Yleensä metsäkoneyrittäjän on käytännön syistä kumarrettava aavistuksen enemmän tilaajan suuntaan, vaikka onkin sinänsä mielenkiintoinen keskustelu, kuka on varsinainen maksaja (emme nyt lähde tähän keskusteluun). Sitä en tiedä, tarvitseeko sen kumartamisen ylettyä tänne keskustelupalstalle asti.

Toteutuva katkontahan ei ole kovin tarkkaan tiedossa kaupantekohetkellä koska tukkien pituudet riippuu asiakassahan tarpeesta.  Sama tilanne vaikka sopimuksessa on  sallitut mitat mainittu eikä mitään tod.näk. ehtoja.   (Tarkistin vanhasta kauppasopimuksesta että tod.näk. lausuma oli eri paperilla lisäyksenä , ei  itse kauppasopimuksessa) .     Selkeintä olisi siirtyä tukkipuukaupassa siihen runko-/rungonosa hinnoitteluun johon ei taideta tunnetuista syistä kuitenkaan mennä isommin.