”Metsäoikeuteen erikoistunut varatuomari Matti Kiviniemi sanoo, että hovioikeuden päätöksellä on ohjaavaa merkitystä varsinkin, koska korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä ei ole.
”Tämä päätös ohjaa käytäntöä, näyttövelvoite siirtyi ostajapuolelle päin. Jatkossa yhtiöiden pitää varautua todistamaan, miksi tukkisaanto on jäänyt alhaiseksi.” ” -Metsälehti

Merkittävä askel oikeaan suuntaan.Kauppakirjaan sovittuja mittoja on todella käytettävä.

Olisi kyllä suotavaa Jovaininkin käydä katsomassa niitä ”klusterin” yksiköitä ympäri maatamme. Oli sitten saha tai sellukombinaatti voisi ehkä kuvitelmat hiukan muuttua. Määrät puulansseilla ja tavaran käsittelyn valtavat massat voisi avata asiaa siltä osin ettei kuvittelisi tosiaan minkäänlaisten hankintanökkösten noita ruokkivan edes siteeksi. Tuo hankintapuuhan on vain riesa isoille toimijoille. Olen kuullut joskus ”groupin” konttorilla kun toimarit ovat keskenään keskustelleet hankintamäärien vastaanotosta. On tietty pieni kiintiö varattu hankintaa tekeville ja tietenkin myös mhy:n toimituserille. Asian käsittelyn sävy oli lähinnä hymähtelevä ja kevytkatsaustyyppinen. Nämä ovat todella senkin jälkeen avartaneet ainakin minun katsantoani ja enpä ole paljon viitsinyt näillä nökkösillä myöskään isoa organisaatiota vaivata. Lukuisia ovat olleet myös käynnit tehdaskierroksilla joten en puhu asiaa tuntematta. Kyllä se avartaa katsomusta. Jota väitän Jovainilta erityisesti puuttuvan. Toki hänen ”asiansa” on enemmän korjuuseen kaatuvaa laatua mutta kyllä se on niin tuikiolennainen osa ketjua kannolta tehtaalle ettei siihen kaivata sössijöitä.

Onhan tuo trollaaminen aika häikäilemätöntä toimintaa, joka hyvin sopii vasemmistosiivelle, metsänomistajien ja yhteiskunnan hyväksi käytölle. Myönnetään kuitenkin, että onhan teollisuus siihen vähän rahaakin käyttänyt.

Siis vähän käyttänyt. Joopa joo. Vaikuttaakohan tuo puunhintaan tai puuntuottajan mahdollisuuksiin toimia puuntoimittajana. Tottahan se vaikuttaa ja suorastaan rajoittaa.

Pystykauppa kehitettiin aikanaan toimituskaupan rinnalle niitä metsänomistajia varten, joilla ei syystä tai toisesta ollut mahdollisuutta toimia puuntoimittajina. Korjuu sovittiin teollisuuden hoidettavaksi ja kauppatavaksi pystykauppa, joka järjestelmä on sitten muodostunut valtamenetelmäksi. On huono menetelmä siinä mielessä, että sulkee metsänomistajat puuntoimittajana pystykaupan ulkopuolelle. On tuonut teollisuuden isännäksi ”meittin” metsään.

Mutta ei kuitenkaan meittin metsään. Voiko tuon syyn paremminkaan kuvata, mitä esim. jees ja mehtäukko vastenmielisyyttään osoittavat. Siihen ei muuta voi sanoa, kuin että juna meni jo ja paluuta ei ole. Ei tullut puun toimituskauppoja meittin metsään.

Joo tosiaan, en aio mihinkään kompukseen Jovainin metsäaatteen suhteen. Joten kommentoikoon vaan ihan yksikkömuodossa. Kömpelö yritys yrittää yleistää ja hakea myötätuntoa.

Erään ostajan pystykauppatarjouksessa oli kerrottu mahdollisten raakkitukkien hinnat erikseen. Kysyin että miten ne raakkitukit voi olla hinnoiteltu tarjouksessa erikseen, kun on kyseessä pystykauppa. Vastaus oli että kun tukeille käytetään tehdasmittaa, toimitaan noin. Sanoin että entäs jos motokuski tekee paljon raakkia , niin kaikki menee mo:n piikkiin. Siihen sain vastauksen pienen hiljaisuuden jälkeen,että ne korvataan sitten myyjälle erikseen.   Kaupan lisäehtoihin voi tietysti vaatia lisäyksen tuosta kirjallisena , muutenhan sillä lupauksella ei ole merkitystä loppupeleissä. Muuten on ainakin pieni mahdollisuus, että lähes tukkimittaan riittäviä kpl:eita menisi kuidun hinnalla sahalle liian paljon.

Tuostakin huomaa miten on siirretty vastuu korjuun onnistumisesta enenevissä määrin vain mo:lle.    Runko-/rungonosa -hinnoittelu tuottaisi tasapuolisemman asetelman kaupalle tukkipuuleimikoissa.

Kaikkien mittojen käyttövaatimus ei välttämättä toimi ollenkaan, jos tehdään vain malliksi muutamia sopimuksen lyhyitä mittoja.