Ei ole mehtäukon päätettävissä, menikö Jovainin juna vai eikö mennyt. Aina on syytä palata tallintakusiin, vaikka tällaisessa katkontakiista-asiassa. Mehtäukko olet yksi katkoja toisten joukossa ja vaikka kuinka opastat katkonnassa, ei se kerro totuutta kentällä. Katkontakiistan mukaisia päätöksiä saa tehdä joka päivä ja sen ei pitäisi olla pois suljettua, jos Mhy kiinnittää huomiota katkontaan, päinvastoin. Olen tehnyt myös runkokauppaa, ei ollut AJ:n olkoon laaturunkokauppaa, mutta kokorunkokauppaa oli ja sekin toimii.

suoriutuva:”Jos toimitetaan tukkeja toisen konsernin tai sahan käyttöön , on pituusvalikoima lähes aina suppeampi ja laatuvaatimukset aavistuksen tiukemmat. ”

-Tuohan on itsestään selvyys. Tuo ulkopuolinen saha ostaa vain ja ainoastaan määrättyä puuta, määrättyä rungonosaa määrätyillä mitta- ja laatuvatimuksilla.

Usein se on tehnyt oitkät sopimukset, mutta ei saa omista ostoistaan sitä laatua ja mittaa (myös paksuus) – kuin on tarve. Silloin usein vaihdetaan tukkeja, mikä onkin järkevää, kun molemmilla saattaa tarpeet kohdata.

Tosin silloin, kun firma myy laatutyviä kilpailijalle, on hinta 50 – 150 % kovempi kuin omissa ostoissa.

Jotkut hamuavat pitkää hirsitukkia, jota ei välttämättä jollain alueella tule lainkaan. Kuivaoksainen välitukki on sitä tavaraa, josta rakennuspuutavaranakaan saa raaka-aineen hintaa enempää. Silloin on vain hyvä, jos löytyy pelkkahirren käyttäjä.

Suoraan sanottuna Apti tekee oikean mittaisia tukkeja, mutta väärää laatua olevista osioista. Eikä kuski pysty muuttamaan katkontaa, vaikka ymmärtäisikin, että vituiksi menee – Onneksi ei ymmärrä, niin saa nukuttua nukkuma-aikoihin.

Erittäin hyviä näkökohtia edellä. Matikkaongelmaan auttaisi tarkempi laatuhinnoittelu, joka perustuisi pätkityn tavaran arvoon käyttäjälle.

Mitä katkonnan ja yksikköhinnan korrelaatioon tulee, on tietenkin aivan mahdollista että sellainen on. Jos mhy:llä on käytössään ajantasainen katkonta- ja hintatieto, kilpailutuksessa periaatteessa saadaan esiin paras tarjoaja tästä huolimatta. Teollisuuden intressissä onkin heikentää mhy:n käytössä olevan aineiston laatua. Etenkin sen osan intressissä, joka ei pysty poimimaan ’rusinoita’ eli parhaita tukkileimikoita leimikkosumasta.

Entäs tämä : Kalanjalostaja tarjoaa kalastajalle kaloista etukäteen hyvän hinnan jotta saa kaupat aikaan. Sitten kun kauppa tehdään jalostaja sanookin, että ei hän maksakaan niistä kaloista  sovittua hintaa , kun ei tartte nyt filettä vaan kalakeittoaineksia. Kalakeittoon kelpaa huonompikin kala mutta kun nyt on hyvä menekki kalakeitolle, niin jalostaja pätkii filekalatkin silpuksi ja maksaa kalastajalle siitä vai 1/3-osan sovitusta fileen hinnasta.

Kun ei ole jäätä, enkä pääse matikkapilkille, niin palaan pölkkyihin.

APTi pyrkii aina maksimoimaan tukkiosan eli ottamaan rungot mahdollisimman tarkkaan tukkiminimiin saakka. Eli rungot, joissa ei ole laatuvikoja, tämä tekoäly hyödyntää maksimaalisesti.

Ellei ole käyttäjänä markan suutaria tai motossa ohjelmointovirhettä.

Pelkkä APTi tuottaa teoriassa parhaaseen mahdolliseen arvoon johtavan tukkivalikoiman. APTissa kuitenkin toimii taustalla arvomatriisi, joka omalta osaltaan muuttaa APTi:n toimintaa.

Pelkän APTIn tuottamat tukit eivät mitoiltaan kuitenkaan ole välttämättä sellaisia, joita tehdas tarvitsee. Sen takia käytetään arvomatriisia ja katkotaan siten, että siitä saadaan lopputuotteita, joilla on kyseisellä ostjayrityksellä hyvä kysyntä. Katkonnassa arvoltaan parhaimmista mahdollisista vaihtoehdoista valitaankin ne, jotka toteuttavat parhaiten myös loppukäyttäjän toiveet.

Kysymys kuuluu tapahtuuko joillain arvomatriiseilla niin, ettei koko tukkiosuus tulekaan hyödynnettyä. HO:n päätöksen perusteluissa oli viitteitä siihen suuntaan, ettei tällaista arvomatriisia saisi ehkä käyttää, vaan katkonta pitäisi tehdä pelkän APTin avulla, eli arvo maksimoidaan myyjän puolelle.

Spekulointi taitaa kuitenkin olla turhaa. Jos ostajalle alkaa syntyä sille epäedullisen katkonnan johdosta hävikkiä, se siirtyy ostohintoihin, jotka laskevat.