Myhistyksen vetoaminen kilpailu-etuna ”vanhoihin katkotatietoihin” on yksi aatamin aikainen konsti vedota tyhjiin lupauksiin. Tyhjiin siksi, kun leimikot todellakin ovat erilaisia.

Ihme kun ei vedota jonkun suuriin toteutuneisiin mottimääriin, kun arvio niin näyttää.. .!

Miten vaikuttaa tarjousten vertailuun se, että myhistys on yksi tarjoajista ? Ennen ei ollut sama tilanne mutta nykyään mhy on usein yksi ostajaehdokas.

Mikä sitten voisi olla hovioikeuden päätöksen merkitys metsänomistajille.

Ei se tietenkään sitä tarkoita, että puunostaja on korvausvelvollinen, jos metsänhakkuusopimuksessa arvioitu tukkien ja kuitupuun osuus ei toteudu. Eikä siihen voida asettaa mitään rajaa montako kymmentä prosenttia eroa saa olla arvion ja toteutuman välillä. Tuskin kukaan lähtee oikeuteen pienen kiistanlaisen eron vuoksi, kun pelotteena on kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulujen maksu, jos häviää.

Tilanne on kuitenkin ollut se, että ostaja on saanut katkoa rungot miten tahansa, eikä metsänomistajalla ole ollut siihen mitään sanomista. Lakia puutavaran mittauksesta ei sovelleta katkontaan, joten metsänomistaja on ollut katkonnan suhteen täysin lainsuojaton.

Jos metsänhakkuusopimuksessa on määritelty, että käytetään tukkipituuksia 4,3….5,5, niin riittää, että on tehty kaksi 4,3 pituista ja loput pidempiä. Hakkuusopimukset ehdot ovat täyttyneet.
tai
Leimikon on hakannut uusi motokuski, elämänsä ensimmäisen, sekin on joskus tehtävä. Homma on kuitenkin mennyt pieleen. Laatua on tehty niin varmanpäälle, tukkisaanto on jäänyt olemattomaksi.

Onhan se väärin, että näissä tapauksissa riskin ja vastuun on kantanut ainoastaan metsänomistaja. Nyt räikeisiin virheisiin voidaan puuttua ja se toivottavasti johtaa siihen, ettei niitä tapahdu.

HO:
”Eli puunostajalla on oikeus tehdä sopimuksenmukaisia puutavaralajeja ja oikeuksia toteuttaa sopimusta lukuisilla erilaisilla katkontayhdistelmillä, mutta tästä ostajan valinnanvapaudesta huolimatta rungot on aina katkottava niin, että arvokkaimpia osia otetaan maksimimäärä, sitten toiseksi arvokkaimpia jne. Koko puukaupan ja sopimusten lähtökohtana on, että runkojen arvo maksimoidaan.”

Tämä meille jatkuvasti tarjottu perustelu voitaneen nyt ampua lopullisesti alas: ”Loppukäyttäjät lopulta määräävät, mitä dimensioita tehdään.”

Näyttää siltä , että useat lukevat MITTA- ja LAATUVAATIMUKSET  vain MITAN osalta ja LAATU jää sivuseikaksi.   Laatuongelman takia tehty välivähennys johtaa usein siihen ,että tukkiosuutta jodutaan tekemään kuiduksi pahimmillaan lähes minimitukin pituinen pätkä.  Esim. Minimitukkipituudessa tapahtuva millinkin alitus minimiläpimittaan nähden johtaa pölkyn rekisteröitymiseen kokonaan alempaan tavaralajiin. Äkkinäinen voi helposti väittää näkevänsä näissä tapauksissa tukkia kuitukasassa. Vasta pöllin latvan tarkempi mittaus osoittaa arvion vääräksi. Oma lukunsa ovat  tyvimutkat ,joita esiintyy varsin yleisesti. Siinä poistetaan tukkipuun laadun saavuttamiseksi vähintään 2,7 metriä järeintä rungon osaa suoraan kuiduksi. Joskus selvitään lyhyellä lumpillakin ,mutta tyvivikaa voi löytyä 2,7 metriä pidempikin pätkä ,jopa koko runko. Peltojen reunat ja hakamaina toimineet metsäsaarekkeet ovat laadun suhteen erityisen haastavia ,samoin tietyn aikakauden vinoon istutetut männyt ,jotka korjaavat asentoaan vuosittain kehittyen monivääriksi rungoiksi. Koko leimikko voi olla runkomuodoltaan levoton.

Planterin viittaus kokemattoman kuskin ”varman päälle”työskentelyyn ontuu. Kokenut kuljettaja ei ota riskejä laadun suhteen. Kokematon ottaa ,mutta korjaa pian tyyliään saamansa laatupalutteen seurauksena. Runsas 20 vuotta sitten silloiselta piiripäälliköltä saamani katkonta ohje toimii edelleenkin. ” Jos vähänkin epäilet laatua ,tee kuitua !” Tällä ohjellakin tekee tiukkaa pysyä sahojem asettamissa laaturajoissa. Palautteen siltä taholta saa muutamassa sekunnissa , jos laatu ei riitä.