Vielä 60 luvun kokemuksella voi hyvin todeta, että siihen aikaan ei ollut mitään jakoa jatkuvaan tai jaksolliseen. Molempia kuitenkin tehtiin ja sopivat hyvin samaan metsään. Siihen aikaan ei myöskään mallien eriyttämisestä ollut mitään tietoa. Ja tuskin metsänhoidolla eriyttämiseen oli vaikutusta, sillä samoja metsänhoidon toimenpiteitä tehtiin silloin, kuin tehdään tänäkin päivänä.

Eriyttäminen on tullut sen jälkeeen. Siihen aikaan elettiin tiukkoja metsänhoidon vuosikymmeniä ja jo 70 luvulta käytiin tiukkaa vastakkainasettelua metsänhoidosta. Ettei vaan ole kiistojen seurausta,  saatiin metsänhoidon eriyttäminen aikaiseksi. Voi sanoa näin jälkeen päin, Suomalaisesta metsänhoidosta on moneksi. Olisi voinut mennä vähemmin vaurioin ja oliko alunperin tarkoitus edes ryhtyä näin massiivisiin toimenpiteisiin.

Jo runsas kaksikymmentä vuotta sitten jo käytiin vääntö siitä, onko metsänomistajan taloudellinen tavoite suurin kestävä hakkuumäärä vai nettonykyarvo. Minullakin on siitä vielä tallessa suorastaan hauskoja lehtikirjoituksia. Niihin saakka Tapiossa tavoite oli ollut ensin mainittu. Niin ei enää ole, mikä tekee varmojen vastausten antamisen ongelmalliseksi.

Täällä sitä keskustelua käydään edelleen, eikä suuri osa keskustelijoista käsitä edes sitä, mistä itse asiassa keskustellaan.

Timppa: ” Minä en osaa laskea sitä NNA:ta, …” Voin lohduttaa sinua Timppa – en minäkään. Rakentaa laskenta, joka valtavan määrän erilaisia lähtöarvoja syöttämällä antaisi tulokseksi optimaalisen kieroajan ( 50 vuotta vai ääretön) ja metsänkäsittelyt tästä tulevaisuuteen on metsänomistajalle aivan  liian monimutkainen optimointitehtävä. Eikä se tarkoita sitä, etteikö ratkaisevia perusasioita voi menetelmällä laskemalla itse selvittä. Esim. sitä, kuinka paljon persnettoa on syntynyt metsänuudistamisesta, ennen kuin tuloja alkaa syntyä jne. Optimointitehtävä vaatii huippuosaamista ja tietysti riittävän ekologisen perustan ja mittaamattoman työmäärän.

Timppa sanoo, että ei ole tehnyt konkurssia puumäärää tavoitellessa. Minä olisin tehnyt puumäärää tavoitellessa tai metsät olisi pitänyt jättää ostamatta. Koron (jopa yli 10%) huomioimatta jättäminen olisi johtanut vääjäämättä konkurssiin, siksi lähtökohta on pitänyt ehdottomasti olla taloudellisessa mielessä ainut oikea eli nettonykyarvo. Jos saa metsän lahjaksi, niin pitää tietysti olla taloudellisesti aika tumpelo, jos hävittää saamansa varallisuuden.

Rahastot ostaa jo 40% kaikista metsähehtaareista

https://yle.fi/uutiset/3-11533387

Lukematta ketjua ei tarvitse ymmärtää muutakuin, että taloudessa numero Uuno on valtionlainojen korko. Kaikki mikä on nyt yli 0% on  voittoa. Tässäkään ei ole mitään hämmästeltävää.

Parhaimpia metsänomistajia ovat he, jotka ovat ulkoistaneet kaiken metsänhoidon. Kokemusteni mukaan itsetehdyistä taimkikonhoidoista 95% on tehty huonosti mutta luulo ja asenne on, että ne ovat priimaa.

Raivoojalle että ammattilaistenkin edustajien jäljiltä on joskus käsittämättömän huonoa taimikkoa, joten tässäkin kohtaa yleistäminen on väärin.