Kun katsoo noita heinittyneitä ja horsmaa kasvavia hakkuuaukkoja, uudistaminen on mennyt todella vaikeaksi. Lisäksi kesän pitkät kuivat jaksot tuhoavat taimia. Ei tämä hyvältä näytä. Typpilaskeuma on lisänyt rehevöitymistä ja maitohorsma, jota ei aiemmin metsissä ollut on levinnut kaikkialle.

Aivan turha puhua hiilinieluista kun hiilitase on aivan järjettömissä lukemissa. Länsimainen hyvinvointi perustuu fossiiliseen energiaan. Päästöjä täällä on tietenkin voitu näenmäisesti vähentää, kun maailman teollisuustuotannosta kolmannes on nykyisin Kiinassa.

A.Jalkanen: ”Minä miellän suojuspuuhakkuun ikään kuin tiheäksi siemenpuustoksi joka on jaksollisen mallin menetelmä. Suojuspuut poistetaan kun taimisto on riittävän kehittynyt. Nykyään sitä ei kovin paljon tehdä eikä varsinkaan kuusella.”

Vanhan metsälain aikaan käytettiin termejä keinollinen uudistaminen ja luontainen uudistaminen. Silloinhan ei vaihtoehtoina ollut jaksollista ja jatkuvaa kasvatusta. Suojuspuuhakkuu oli käytännössä luontaista uudistamista kuuselle. Se sisälsi kaksi hakkuuta n. 10 vuoden välein. Nyt jatkuvan kasvatuksen aikakautena kysymys on käytännössä samasta asiasta. Jatkuvan kasvatuksen lopputulos kun on muilla kuin männyn maapohjilla lähes aina kuusikko. Suojuspuu- ja siemenpuuhakkuita suosittiin pinta-alaveron aikaan, koska silloin ei uudistamiskuluja saanut suoraan verotuksessa vähennettyä. Silloin oli käytössä taimikkovähennys, jonka sai, kun taimikko katsottiin vakiintuneeksi. Tänä päivänä on aivan järjetöntä yrittää säästää metsän uudistamiskuluissa, koska ne ovat suoraan vähennyskelpoisia.

Biologia vain tekee sen, että käytännössä vain kuusi taimettuu  muilla kuin männyn mailla, vaikka pystyssä olisi vaikka mitä puita. Näinhän oli myös suojuspuumetsissä. Aika vähän niihin kuusia jätettiin, koska ne eivät pysyneet pystyssä. Mäntyjä pyrittiin jättämään eniten ja koivuja toki myös. Uudistuminen saattoi jotenkin onnistuakin, jos kuusentaimia oli riittävän paljon jo ennen ensinmäistä hakkuuta. Hakkuun jälkeen taimettuminen oli lähes olematonta.

Siemenpuiden käyttö on vieläkin ihan perusteltavissa karuilla mä-mailla. Kiertoaika on yli 100 vuotta, niin ei kannata juuri viljelyä tehdä , kun maisema taimettuu hyvin luontaisestikin. Samoin tietyillä turvemailla luontainen uudistaminen on helpoin ja kustannustehokkain tapa, koska puun kasvu ei yleensä ole samaa luokka kuin kangasmailla. Karukkokankailla varsinkaan kun ei tarvi edes maanmuokkausta tehdä. Miksi käyttää ylimääräisiä paukkuja liikaa siellä, kun ilmankin selviää.  Lisäksi pohjoisessa männyllä ei siemensiirroista ole hyötyä vaan usein päin vastoin,  talven kestävyys voi kärsiä siitä.

Pärjääkö tavan metsänomistaja Tornatorille metsän ostossa. Tuskimpa, eiköhän tehdashinta, joka vastaa tuontipuun hintaa, ole yhtiön puunhankinnalle kovaa valuuttaa kotimaassa. Yhtiö tekee sen vielä monopoliasemassa. Kyllä siinä metsänomistaja on jäänyt nuolemaan näppejään. Ja jos yhtiö tekee sen vielä omasta metsästään, eiköhän siinä ole perustetta riittävästi.