Haballe voin kertoa, että suojuspuuhakkuuta käytettiin vanhan metsälain aikana. Siinä jätetiin 200-300 puuta hehtaarille suojaamaan jo syntynyttä kuusentaimikkoa heinittymiseltä, ja toivottiin tietenkin myös uuttakin taimikkoa syntyväksi. Itselläni oli myös muutama sellainen kohde. Kyllähän ne hyvin epävarmoja, työläitä ja kalliita olivat, ja aika usein piti kaataa ne loputkin puut ja perustaa istuttamalla kokonaan uusi taimikko. Eihän nykyisessä jatkuvassa kasvatuksessa ole mitään uutta ja ihmeellistä. Keksittiin metsän pilaamiselle vain kivalta kuulostavia nimiä.

Kyllä tuo ”minkä irti saa” hakkaaminen näyttää onnistuvan ihan kaikilta omistajaryhmiltä, olipa kyseessä yksityinen, rahasto, yhtiö tahi metsähallitus. Muutama päivä sitten tälläkin palstalla vilahti uutinen metsätilojen kaupoista ja siitä, että Pohjois-Karjalassa julkiseen myyntiin tulevien metsätilojen määrä on pudonnut 50% Syyksi arvioidaan, että Tornator ostaa alueella paljon tiloja suoralla kaupalla maanomistajilta.

Paikan päällä asuvilta olen kuullut, että lähes kaikenlaiset metsätilat ovat kelvanneet, eivätkä vain sellaiset, joissa on runsaasti hakkuumahdollisuuksia. Muutamia tapauksia on ollut, joissa tarjouskilpailussa ”Torna” on tarjonnut selvästi kovempia hintoja, kuin muut ostattelijat. On siis selvästi käännetty kurssia ja ryhdytty hankkimaan teollisuudelle ”omia metsiä” tulevaisuutta silmällä pitäen.

Kun hinnatkin kuuluvat olevan ”kohdallaan”, niin mietityttää mikä on se strategia, jota tässä toteutetaan? Tuetaanko omaa puun hankintaa ja sen hinnan muodostusta omilla varannoilla? Odotetaanko metsistä olevan saatavissa tulevaisuudessa vielä jotakin muutakin rahan arvoista kuin puu raaka-ainetta? Mihin hinnoittelu perustuu, vai onko muiden arvioissa systemaattinen virhe?

En olisi mitenkään muuten voinut harrastuksena, ilman omia pääomia, runsaassa kymmenessä vuodessa kasvattaa itselleni velatonta nelinumeroista metsätilaa.

Takoittaako tuo nelinumeroinen metsätilan pinta-alaa vai arvoa?

Vielä noista 80-90-luvuilla meillä tehdyistä suojuspuuhakkuista, joita nyt hehkutettaisiin jatkuvan kasvatuksen nimellä. Niiden vaikutus on jatkunut yli 30 vuoden päähän. Paitsi, että ne ovat olleet hyvin työläitä ja kalliita hoitaa, ne ovat olleet erittäin hitaita kasvamaan. Kun vertailukohteina ovat samoilla maapohjilla samaan aikaan istuttamalla perustetut alueet, ero on hätkähdyttävä. Istutettuihin kuusikoihin on nyt tehty jo tukkia tuottanut 2. harvennus, ja koivikoihin kolme harvennusta, ja ne ovat nyt jo loppukasvatusasennossa. Vastaavasti suojuspuualueisiin on nyt tehty vasta ensiharvennus. Kun tähän vielä lisätään suojuspuualueisiin tehdyt kaksi taimikkoa varjellutta huonompihintaista hakkuutta, en voi rahamielessä suositella kenellekään jakuvaa kasvatus MT- ja sitä rehevimmillä maapohjilla, sillä se on siellä erittäin kallis ja huonosti tuottava metsänhoitotapa.

Puupääoman pitäminen pienenä on jk:ssa tapa jonka lasketaan tuottavan paremman %:aalisen tuoton pääomalle.  Kun tehdään vertailulaskelma NNA-menetelmällä jk:n ja tasaikäisen kasvatuksen välillä, niin pitää ottaa huomioon myös jk:n metsän pääomakulu eli se varasto joka pitää jättää jotta seuraava yläharvennus/harsinta olisi mahdollista.  Se kantoraha jää ”kiinni” metsään ja jää yleensä huomioimatta .  Samoin unohtuu päätehakkuutulojen koko ero vuonna 0 .   Lasketaan vain paljaan maan arvoa ; saadaanko se positiiviseksi vai jääkö negatiiviseksi jolloin kasvatusketju ei ole kannattava valitulla korkokannalla ja muilla oletusarvoilla laskettuna.  Korkoakorolle laskeminen on realistisempi tapa kuin NNA-laskenta koska silloin otetaan huomioon ko. kuvion todellinen tilanne : Paljonko saadaan leimikolta kantorahaa ja mikä on  mh-tapojen ero lähtötilanteessa.     Joskus ollut juttua, että edellisen puusukupolven tulot ja menot kuuluu laskea sille kiertoajalle mutta kuka niin alkaisi laskea leimikkoa myytäessä ja miksi ? Ei se yleensä olisi edes mahdollista eikä siinä olisi muutenkaan mitään järkeä.

Rehevän maan jk :n kannattavuuteen  vaikuttaa oleellisesti se  millainen alikasvos jää tähteelle hakkuun jälkeen ja minkälaisen puuston alla se on kasvanut.  Ei niinkään se mitä laskukone näyttää lopputulokseksi NNA-laskennan jälkeen teoriassa.

Rahastojen ja muiden omistajien käyttämistä hakkuutavoista ei taida olla tehtyä tutkimusta olemassa.  Uusi metsälaki antaa mahdollisuuden hakata harvaksi , hakata nuortametsää aukoksi ja myös hyväksikäyttää pitkää uuden metsän aikaansaamisvaatimusta , jo niin halutaan tehdä.  Lopulta käy helposti niin , että kulut kasvaa ja metsä muuttuu luultavasti heikkotuottoisemmaksi .