Mikäli ymmärrän Puukin tulkintaa oikein, on jatkuvassa kasvatuksessa pystyyn jäävä puusto merkittävä täysimääräisenä kuluksi. Tehdäänpäs siis pieni päässälaskuharjoitus.

Puukilla on hehtaari metsää. Oletetaan puuston arvoksi 10 000 euroa. Päässälaskuharjoituksen helppouden vuoksi oletetaan korko nollaksi (tämähän on yleinen oletus tällä keskustelupalstalla). Oletetaan myös, että eri metsänhoitotavoissa ei ole hintaeroa kantorahatuloissa. Nyt joku vääräleuka huomauttaa ettei tämä ole realistinen laskelma, mutta lähtötiedoilla ei ole merkitystä laskentatapaa osoittaessa.

Vaihtoehto A: Puuki hakkaa hehtaarin aukon ja saa tuloa vuonna 1 tuloa 10 000 euroa. Unohdetaan tästä laskelmasta uudistamiskulut.

Vaihtoehto B: Puuki hakkaa metsää vuonna 1 siten, että pystyyn jää puuta 2 000 euron arvosta. Vuonna 2 Puuki hakkaa nuo jäljelle jäävät puut pois ja saa 2 000 euroa (ei nyt huomioida puuston kasvua). Tässäkin vaihtoehdossa unohdetaan uudistamiskulut.

Vaihtoehdon A laskenta:
Vuosi 1 : 10 000 euroa (puunmyyntitulot)
Vuosi 2 : 0 euroa (ei tapahtumia)
Yhteensä : 10 000 euroa

Vaihtoehdon B laskenta
Vuosi 1 : 8000 euroa (puunmyyntitulot) – 2 000 (jäljelle jäänyt puusto) = 6000 euroa
Vuosi 2 : 2000 euroa (puunmyyntitulot)
Yhteensä : 8 000 euroa.

Vaihtoehdossa B siis Puuki saa puunmyyntituloja 10 000 euroa, mutta laskelma näyttää kokonaissummaksi 8 000 euroa. Mitä tapahtui? Ryyppäsikö Jätkä erotuksen, varastiko sen Apostoli vai veikö Verottaja? Ei huolta, rahaa ei kadonnut vaan Puukin laskentatapa oli väärin.

Jos Puuki haluaa näissä vertailussa ottaa vaihtoehtoiskustannuksen huomioon, pitää se tehdä siten vaihtoehdon A ja B erotuksen sijoitustuotto otetaan huomioon laskennassa. Eli jos vaihtoehdossa A se 2 000 euroa (10 000 – 8 000) euroa sijoitetaan vaikka 3 % kiinteään korkoon, on vuonna 2 otettava laskentaan 60 euron tulo. Toki sitten vaihtoehdossa B on huomioitava 2 000 eurolle vastaava tulo tulevina vuosina.

Yhteenveto: Tulo on jotain mikä tulee tilille, kulu on jotain mikä lähtee tililtä.

Kannattaa keskittyä metsätalouden tuottojen kotiuttamiseen, tuskin niihin mitään laskentakaavoja tarvitaan, mutta noiden propakandaväittämien todistaminen saattaa olla jo paljon vaikeampaa.

Hehtaarin hakkuu kerralla ollee kuitenkin mottihinnaltaan parempi teoriassa ja käytännössä. Lopusta riekaleesta tuuli kaataa…ja hinnat putoaa.

Javain kun tuota propakantaansa tuputtaa joka käänteeseen, ei aivopesua kannata kenenkään ottaa vakavasti.

Taimitarhuri kuten kaivinkone-yrittäjäkin ovat leipänsä ansaitsevia ihan hyvällä omallatunnolla.

Sanoi kuka mitä hyvänsä, käytännössä ppa 10:n tietämille raiskattu metsälö EI ala tuottaa tuloa heti kasvun muodossa.

Puuki…”Koska tasaikäsessä huomioidaan uudistuskulut menoina , niin silloin pitää kertoa myös mitkä on jk:n vaatimat kasvatuksen jatkamisen kustannukset suhteessa toiseen vaihtoehtoon…”  Tuosta(kin) ei voi olla kuin täsmälleen samaa mieltä.

On kummallista vertailua joillain. Onko luulo se,että jk:n korjuu on lähellekään yhtä selkeää, hallittavaa ja tuottavaa kuin tasa-ikäinen on? Tukin tuottaminen ja korjuu kustannustehokkaasti tasa-ikäisessä on sitä mitä kuuluukin olla.Paljaan maan vaihe on lyhyt,vuosi-pari ja valmiiksi kasvatetut jalostetut taimet luonnontaimien lisällä lähtevät tekemään uutta puusukupolvea.Yksinkertaista ja varmaa toimintaa jossa tietotaito takaa tulokset.