Luen Jovainin viestin niin, että alkutuottajan pitäisi 1. saada kantorahoista suurempi osuus ja 2. saada palvelumarkkinasta (korjuutoiminta) suurempi osuus. Kannatan kohtaa 1 mutta en kohtaa 2.

Metsä ja talous on eri asioita Jyväskylän pohjoispuolella. Halvan raaka-aineen kasvatus on täysin kannattamatonta, jos uudistamiskuluille lasketaan yli 3% korko ja omalle metsän hoitotyölle palkka. Etelässä metsämaan hinta on liian korkea, jotta ostometsien puun tuotannolla saisi pääomakulut katettua. Onneksi eurojärjestelmäkin on pelkkää paperinpyöritystä. Eli metsätalouden tulevaa tulosta on mahdoton laskea 50v päähän, onko toiminnassa järkeä vai ei jokainen päättäköön itse.

A.Jalkanen: Varmaan minulta puuttuu mielikuvitusta, kun en näe uudistamisrahoille parempaa kohdetta. Ne ovat kantorahoista pieni osuus eli metsän uudistamiseen menee kaikista pääomista pieni osuus.

Markkinat on täynnä eri sijoitusinstrumentteja. Eikä kannata keskittyä ainoastaan uudistamiskuluihin vaan yleensäkin siihen, että paljonko pääomaa metsässä on kiinni ja saisiko sille jossain vaihtoehtoisessa kohteessa paremman tuoton. Kun otsikossa puhutaan metsärahastoista, niin aika monen kannattaisi miettiä, että pärjääkö oma metsätalouden kannattavuus kisassa rahaston hoitajaa vastaan…

Visakallo: ”Voisiko Näätä selventää, millä tavalla valtio nykyisin määrää yksityisen metsänomistajan metsistään saamaa tuottoa?”

Metsälaki meni parempaan suuntaan, kun sieltä poistettiin esimerkiksi uudishakkuiden ”minimikriteerit” ja sallittiin metsänomistajalle lisää vapauksia. Kuitenkin edelleen määrätään esimerkiksi uudistamisvelvoite niin aikajakson ja puulajien osalta.

Puuki: ”Rahat uudistamiseen saadaan ko. kuvion päätehakkuun kantorahoista.”

Olen pitänyt sinua Puuki yhtenä tämän palstan fiksuimmasta kirjoittajasta ja oletan, että itsekin tiedät yllä olevan lainauksen olevan täyttä huuhaata.

Yleisesti ottaen metsätalouden kannattavuuteen; jos on perinyt/ostanut puuhapalstakseen joitakin kymmeniä hehtaaria metsää, ei kannata paljoa pohtia sitä, että kuinka paljon uhraa rahaa metsätalouteen. Konkurssiin ei joudu ja rikastumaan ei pääse. Mutta ne ketkä aloittavat nollasta ja pyrkivät taloudelliseen riippumattomuuteen, heillä ei ole varaa hävitä tai makuuttaa pääomaa pienikorkoisessa tuotossa. Muuten loppuu tiimalasista aika. Ei ole kauan ajasta kun lainaraha maksoi 2-3 %. Jos lähti lainarahalla lyömään taimia maahan johonkin pohjoisen turvemaille, niin pitkä on tie oloneuvokseksi!

”Rahat uudistamiseen saadaan ko. kuvion päätehakkuun kantorahoista.”

Minäpä kerron mitä tuo minun mielestä tarkoittaa :  Käytännössä verrattuna vastaavan kasvupaikan jk:n metsänhoitoon (jos se on siinä kohteessa yleensä mahdollista)  uudistamisen tarvittava summa saadaan parempana kantorahatulona joka koostuu edullisemmasta korjuukulusta /motti ja suuremmasta hakkuukertymästä/ha.  Usein jää vielä ylikin sen uud.menon jälkeen, koska jk:n metsän hakkuutulo on pienempi ja pystyyn jäävän puuston pääomakulu on myös olemassa.       Uusittu metsälakihan ei antanut mahdollisuutta jättää metsää kokonaan heitteille päätehakkuun jälkeen vaikka paljon uutta vapautta toikin metsän käsittelyyn.

Saattaa se aukkometsä toisin olla ostettu paljaanakin jolloin rahat uudistamiseen pitää repiä muualta tai keksiä vaikka  jokin edullisempi uudistamismenetelmä kuin istutus . Siihenkin on  eri variaatioita olemassa. Ja paljaan maan ostajalla jää yleensä joku killinki tähteelle myös menoihin, kun kerran on ostanutkin sitä metsänkasvatuspohjaa kuitenkin melko edullisesti.

Metsän kasvatuksesta saatavissa oleva pienehkö korko kannattaa suhteuttaa siihen riskiin mikä sijoitukseen liittyy.   (Ainakin NNA-laskennassa metsän riskilisä on ollut 0,5%) .   Myös metsärahastojen arvon nousu voi johtua monesta eri tekijästä eikä ne ole aina tavan mo:n tiedossakaan miten rahastojen arvoja kasvatetaan.  Metsä voidaan esim. arvostaa todellista markkina-arvoa korkeammalle  isojen hakkuiden jälkeenkin (tai hakata paljon ja arvostaa se esim. entiseen arvoonsa).     Niin tehtiin mm. eräässä asuntorahastossa muutama vuosi sitten.

Puukille kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tuosta väittelystä. Tottakai uudistamiskustannukset otetaan kantorahatuloista, eikä hoidettujen talousmetsien päätehakkuun kantorahatuloihin kovin isoa lovea tule, vaikka ne sieltä otetaankin – saahan kulut jopa vähennyksiin.