En osallistunut edelliseenkään lakkoon,enkä lämpene nyttenkään.Mitä tulee kartellioikeudenkäyntiin,niin siinä kävi,kuten tällä palstalla kirjoittelimme.Asianajajat rikastuvat ja kanteen nostaneet metsänomistajat voivat valmistautua laskun maksuun.Laskun suuruus on kyllä oletettuakin isompi,joten taitaa puukauppa pikemminkin vilkastua.Osa voi olla kyllä varakastaväkeä,joiden tilin saldo kestää kymmenien tuhansien  maksamisen.Lopputulos on sama,kuin ylikulkusillalta tuulisella ilmalla heittäisi parikymmentätonnia euroja virtaavaan koskeen irtona.

Isoja firmoja vastaan on yksityisten aina vaikea voittaa oikeusjuttuja. Siitä tosiaan oli puhetta aikoinaan, että tod. näköisesti ei pärjää mo:t tuossa tapauksessakaan, vaikka näyttöjä tuntui olevankin .Lahtonen ”kiinteiden asianajokulujen ” lupaajana lienee mukana korvaamassa ylimääräisiä kuluja. Tai pitäisi olla.

Olen myynyt kymmeniä leimikoita myös karellifirmoille, ja tukkiprosentit ovat aina olleet päätehakkuissa 80-90 % ja 2-harvennuksissa kahtapuolen 50%. Minkä verran ne olisi pitänyt Tuottoa metsästä mielestä olla?

”Kartellifirmat hakkaa tukit kuiduksi ja häviäjänä on myyjä. Miksikö, no siksi, koska tukeista ei tehdä tukkeja vaan kuitua. Minulle tehtiin näin, tukkiaheesta tuli kuitua.”

Ei se meikäläisen aika laajan kokemuksen mukaan noin käy.  Tosin en ole ollut sopimussuhteessa kaikkiin kartellifirmoihin, joten kaikkien tavoista en tiedä.

Toki sahojen hakkuista tulee yleensä enemmän tukkia, mutta se johtuu siitä, että sahat eivät noudata aivan millintarkasti laatuvaatimuksia esimerkisi tyvilenkouden osalta.  Ero tukkiprosentissa on meillä jotain 2-3 prosenttia sahojen eduksi.  Vertailussa tietysti kannattaa ottaa huomioon.  Jos saha on kiinnostunut, se on edullisempi.  Ei kuitenkaan läheskään aina.  Joskus sahalta tulee ilmoitus, ettei nyt osteta mitään.  Konsernienkin sisällä saattaa eri ostajilta saada aivan eritasoisia tarjouksia vaikka kohteet ovat aika lähellä toisiaan.