Myönnetyt karhujen metsästysluvat tähtäävät päivänselvästi karhukantojen kasvattamiseen eli päättäjät valehteli. Tämän todistaa Pohjois-Karjalan karhujen kaatotilanne avauspäivän iltana.
Lupia oli myönnetty 39. Eilen illalla oli kaadettu jo 17. Tällä menolla luulisi jäävän kaatamatta runsaasti häirikkökarhuja muiden lisäksi. Todellinen runsas karhutilanne oli varmasti metsästyslupien päättäjien tiedossa.
Tätä keskustelua kun seuraa, tulee mieleen, voisiko suurriistan metsästystä suunnata uudelleen siten että
1) hirvikantaa alennetaan selkeästi, niin että sen metsästys koetaan arvokkaaksi virkistystilaisuudeksi eikä pakastimen pakkotäytöksi (saaliin arvo miinus lihantotannon haitat nykysysteemillä menee miinukselle), ja
2) suden ja karhun metsästystä suunnataan tihentymäalueille ja lisäksi helpotetaan häirikköyksilöiden eli ihmiseen tottuneiden kaatolupien saantia oleellisesti, kannan tasoittamiseksi maan eri osien välillä ja vahinkojen vähentämiseksi.
Näin säilyisivät ne kylien yhteisöllisyyttä tukevat metsästysseuratkin, niiden tehtävänä olisi kaiken suurriistan metsästys suden ja karhun metsästysmahdollisuuksien lisääntyessä. Elämys voitaisiin myydä matkailijoille.
A. Jalkasen mainitsemia metsästysseuroja mainostetaan mielestäni liikaa kylien yhtesöllisyyden säilyttämisessä. Asia nimittäin voi olla juuri päinvastoin.
Metsästysseurat ovat monessa tapauksessa tappaneet monesta kylästä täysin muun yhteistoiminnan ja yhteisöllisyyden. Kyliin on muodostunut hirvikuumetta poteva omaa hirviuskontoa tunnustava klikki. Toisaalta on hirvivahingoista ja metsänhoidon ongelmista kärsivä vähemmän äänekäs oppositio. Kylän napana toimii monesti hirviporukan hirvenmetsästyksen johtaja. Mitä yhteisöllisyyttä sellainen metsästysseura kylissä edistää?
Nyt karhuille ja susille pitäisi säästää hirviravintoa, että pedot eivät tulisi pihoihin ruokaa etsimään. Onpa taitavasti juonittua hirvipolitiikkaa yhdistettynä petojen suojeluun.
Jos enemmistö kansasta haluaa(???) lisää petoja Suomeen , on niille oltava ruokaakin (itse en halua). Hirvenkaatoluvat ovat jäännöserä , joka syntyy , kun kestävän hirvikannan määrästä vähennetään luontainen poistuma. Pedot kasvattavat luontaisen poistuman osuutta , josta on seurauksena kaatolupaosuuden väheneminen.
Metsästäjiä on turha syytellä juonimisesta . Koiraa harrastuksissan käyttävät eivät ainakaan suuremmin petoja sympatiseeraa . Ne juonijat ovat taatusti jossain muualla , kun metsästysporukoissa.
Jos asetetaan hirvikanta tasolle, jossa ei tule taimikkovahinkojen ilmoituksia, ja susikanta ja hirven metsästys sopeutuvat siihen, niin uskon että ainakin useimmat metsänomistajat ovat tyytyväisiä.
Niin yksinkertaisesta asiasta kuin Anneli edellä totesi on tosiaan kyse. Jostain kumman syystä siitä on vain tehty erittäin käsittämättömän monimutkainen ja vaikea yhtälö josta ainakin metsästäjäorganisaatio pitää kynsin hampain kiinni.
Taitaa se lihanahneus vain edelleen pitää pintansa.
Jees h-vallalle ja A. Jalkaselle esittäisin näkemykseni hirvi- ja petopolitiikan muuttamisen vaikeuksien syistä. Ainakin yksi syy ovat eläköityneet MMM:n ylijohtajat ja myös alemmat toimenhaltijat. Heidän intressi on toimia siten, että ainakaan heidän elinaikana ei metsästyspolitiikkaa muuteta. Sehän mitätöisi heidän elämäntyönsä ”hyvät tulokset”. He käyvät vielä hirvimetsällä.
Ilmeisesti ohjeita tulee täyspäiväisiltä myyräntyötä tekeviltä eläkeläisiltä. Vanhempaa polvea ei haluta loukata. Asia hoituu hyvin, kun MMM, Metla ja RKTL ovat toimineet saman asian puolesta samassa koplassa.
Nytkin hirvestäjien keski-ikä on hyvin korkea. Eläkeläiset ovat nyt päättämässä hirvenpyyntilupien määrästä. Heiltä monelta on metsätaimikoiden merkitys jo hämärtynyt.
A.Jalkanen:
”Hirviravintoa
Jos asetetaan hirvikanta tasolle, jossa ei tule taimikkovahinkojen ilmoituksia, ja susikanta ja hirven metsästys sopeutuvat siihen, niin uskon että ainakin useimmat metsänomistajat ovat tyytyväisiä.”
Jos hirvikanta todella on tasolla, ”jossa ei tule taimikkovahinkojen ilmoituksia” niin ei siinä enää voi puhua siitä että susia tai muita petoja ruokittaisiin hirvillä.
Tuo A.Jalkasen esitys voitaisiin panna raameihin kaikille metsästysseuroille ohjenuoraksi.
Kyllä olen Tanelin ja MTKn kanssa samoilla linjoilla. Taimikko- ja liikennevahinkojen ehkäisy on ensisijaista, ja muut tavoitteet kuten ihmisten ja petojen ravinnon tarve sopeutuvat niihin. VMI tilaston mukaan 3 prosentilla puuntuotannon metsämaasta on ensisijainen hirvieläintuho havaittavissa. Tämän lisäksi tulevat vielä ne alueet joilla hirvieläinten kulutus on toissijainen tuho.
Kylläpä nyt on MTK herännyt kun on harmiton petojen ruokareservi kyseessä. Mutta eipä ole liiemmin ollut vaatimassa toimia hirvikannan alasajosta. Siinähän ne pedotkin sitten aikanaan vähenee kun ruokavarannot hupenee. Sehän on kiistämätön luonnonlaki. Eli MTK voisi keskittyä metsänomistajan edun ajamiseen niin tuntuisi joskus olevan mahdollisuuksien rajoissa harkita jopa jäsenyyttä kyseisessä. Noin vähintäänkin kaksinaamaiseen halpaan en mene. Kontro kyllä maastulissa kertoilee aivan riittävästi hirvikannan suuruuden tuomista eduista. Metsästäjille.
MTK on puoluesidonnaisesti sen verran kyseisen aviisin tukilisää ettei uskottavuutta noin saavuteta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.